Lavan historia 1959-2009

 

YLIKIIMINGIN NUIJAMIEHET ry

Lasse Haapamäki (osia Toivo Pelkonen) 18.3.2009



NUIJAMIESTEN LAVAN HISTORIA v 1959-2009



Tiivistelmä: Keskustelu tanssilavan perustamisesta aloitettiin v 1956. Lava rakennettiin vuonna 1959 ja avajaistanssit pidettiin juhannuksena. Sen jälkeen on tanssittu jokaisena kesänä, saman omistajan toimesta. Tämä on valtakunnallisesti poikkeuksellisen merkittävä saavutus. Vuosien varrella lavalla ovat esiintyneet kaikki merkittävät kotimaiset artistit ja orkesterit.

                      Kuluneen 50 vuoden aikana lavaa ja sen palveluja on jatkuvasti kehitetty. Merkittäviä uudisrakentamisia ja peruskorjauksia on tehty 5-6 kertaa. Ne kaikki ovat olleet kustannuksiltaan niin mittavia, että toteutuksessa on tarvittu talkoohenkeä, sekä sitkeyttä rahoituksen järjestämiseen.

                      Lavan toiminta on hoidettu talkootyönä. Talkootyöhön on osallistunut yhteensä yli 1000 henkilöä. Osa on tehnyt muutaman työkeikan, mutta sitkeimmät ovat olleet mukana jopa yli 30 vuotta. Kuluvana vuonna talkooringissä on yli 100 henkilöä. Nuijamehet järjesti tansseja Vesaisenlinnalla myös talvisaikaan 1950-luvulta vuoteen 1995. Silloin samat henkilöt olivat talkoissa sekä lavalla että linnalla.

                      Pääsylippuja lavatansseihin on myyty 0,35 miljoonaa kappaletta. Ennätystä pitää edelleen hallussa vuoden 1974 Yleisradion lavalauantai, jolloin paikalla oli 2712 maksanutta.

                      Suomen Huvijärjestäjien keskusliitto valitsi Nuijamiesten lavan VUODEN 2005 HUVIJÄRJESTÄJÄKSI.

                      Urheiluseura Ylikiimingin Nuijamiehet ry on hankkinut urheilutoiminnassa tarvitsemistaan varoista noin 90% tanssien järjestämisestä saamillaan tuloilla.



1956 –1959 Keskustelut tanssilavan perustamisesta urheilukentänläheisyyteenkäynnistyivätkeväällä1956. Neuvottelut maapaikan ostamisesta tai vuokraamisesta johtivat vuokrasopimuksen allekirjoitukseen heinäkuussa1956. Vuokrasopimus tehtiin Leevi ja Anni Marttilan kanssa 20 vuoden ajalle ”tanssilavan ja leirialueen perustamista varten”, tontin koko oli 0,9 ha.

                      Rahasta oli kuitenkin puutetta ja lava saatiin rakennettua ja otettiin käyttöönvasta v 1959. Lava tuli maksamaan noin 100.000 silloista markkaa, lipunmyyntitulot olivat alkuvuosina noin 10.000 mk/vuosi.

                      Lavan ensimmäiset tanssit pidettiin juhannuksena 1959. Jo silloin mainoksessa kehuttiin lavan luonnonkaunista ympäristöä.Lava oli ensimmäisenkesänavolavana ilman kattoa ja tanssit järjestettiinperiaatteella ”Tanssit Nuijamiesten lavalla, sateen sattuessa Vesaisenlinnalla”.

                     Musiikki saatiin lavan kylkeen rakennetusta katetusta ”kopista” missä levyt soitettiin. Käytössä oli vain 5-6 levyä, joita pyöritettiin koko ilta.

Ensimmäisenä vuonnalavastakäytettiinnimeäJuopulinkosken tanssilava, joka erotti sen muista lähiseuduntanssilavoista. Tämännimen lava sai Juopulinkoskesta, joka kohisee Kiiminkijoessa lavan kohdalla. Kuitenkin jo vuonna 1960nimeksi otettiin Nuijamiesten lava, mikä tulee Urheiluseura Ylikiimingin Nuijamiehet ry:n nimestä. Ajoittain myös myöhempinä vuosina käytettiin Juopulinkosken tanssilava nimeä. Urheiluseura rakensi lavan ja on sen jälkeenpyörittänytlavatansseja jokaisena kesänä.Jopa Suomen mittakaavassa on harvinaista, että tanssilava on toiminut jokaisena kesänä yli 50 vuoden ajan, saman omistajan toimesta ja talkootyönä.

Ensimmäisen lavan lattialankut höylättiin käsihöylällä. Talkooväki pääsi ilmaiseksi ensimmäisiin tansseihin.”


Lattia oli liukas koska Ulla muistaa Holmin Heikin sanoneen ”tämähän on, kuin Runttikoskea laskisi”, tanssittavana oli valssi Salzburgin kukkia. Koretti Lassi ei tästä levystä tykännyt koska särki levyn kolmeen kertaan, mutta työt hommasivat aina uuden.”


Minä olin lavan valmistumisvuonna 16 ikäinen. Ajokorttia ei ollut, mutta silti kuljetin isän autolla soittovehkeet lavalle ja tanssien jälkeen pois. Kylän oma poliisi Jani Kanniainen tiesi, mutta ei puuttunut asiaan. Kovaääniset kiinnitettiin lavan vieressä kasvaviin koivuihin. Lavan ympärillä oli piikkilanka-aita. Lipunmyyjät istuivat mättäällä. Marttilan Leevinpuolen traktori seisoi urheilukentän juoksuradalla peräkärry perässä. Peräkärryssä oli limsat ja muut myytävät tuotteet, siitä niitä myytiin haluaville. Jos tanssiväki innostui oikein kovasti tanssimaan niin lava tärisi niin ettei krammarin neula pysynyt levyllä. Koko levysoitin piti ottaa soittajan syliin.”



Vastuuhenkilöt:

Tässä historiassa kerrotaan ne vastuuhenkilöt, jotka pöytäkirjojen mukaan valittiin vastuuhenkilöiksi. Lisäksi on yritetty muistaa joitakin niistä, arviolta yli 1000 henkilöstä, jotka olivat ”sitkeitä puurtajia” ja pitivät huolen siitä, että hommat toimi.

  • seuran pj Eero Sauvola (1956) Martti Koret (1957-58) Arvi Simonen (1959-60)

  • huvijaoston pj Aimo Salminen

  • sitkeitä puurtajia Reino Kosola, kunnansihteeri Aarno Latvala, Arvid Kaski, Leevi Marttila, Mäntylän ja Ojalan pojat, Inkeri Aspegren (Marttila)



1960 –1970 Lavan kehittäminenalkoi heti kättelyssä.Katto ja ensimmäinenkioskirakennus tehtiin jo kesäksi1960. Samalla kunnostettiin tanssilattia. Kiiminkijoen uittoyhdistys tuki rakennustöitä lahjoittamalla seuralle 170 tukkia.

                      Vuoden 1960 avajaistanssit pidettiin 4 kesäkuuta. Elokuussa samana vuonnatehtiin uuden lavan yleisöennätys, joka oli pitkäänvoimassa. Paikalla olleiden kertomusten mukaan ”väkeä oli lavalla hirveästi”. Tähän päästiinkoska Ylikiimingissä oli viikonloppuna maatalousnäyttely. Näyttelykeräsi kahtena päivänä yleisöä7355 henkeä, mikä oli lähes kaksi kertaa silloinen kunnan asukasluku.

                      Lavalla käytiin60-luvulla enimmäkseenpolkupyörillä. Kuitenkinjo v 1964 päädyttiinsiihen, että parkkipaikkakin tarvitaan.

Alkuun soitettiin vain levyjä, mutta myös haitarinsoittajista ainakin Syrjälän Jukka kävi silloin tällöin soittamassa. Todennäköisesti ensimmäinen orkesteri oli ”Heikuran yhtye”, joka soitti lavalla 6.8.1961. Seuraavana vuonna kävivät ainakin Dixi Boys ja Saariston yhtye. Vuodesta 1963 alkaen tanssittiin yleensä elävän musiikin tahdissa, mutta usein pyöritettiin myös levyjä. Väkimäärän kasvaessa,tilattiin valtakunnan eturivin iskelmätähtiä. Tanssi-ilta oli pääasiassalauantaisin, mutta parhaaseen kesäaikaan tanssittiin myössunnuntai-iltana.

                      Lavan suosion kasvun seurauksena tanssiparketti kävipieneksi ja lavaa laajennettiin 70 m2 v 1966. Suunnitelmat teki kunnan rakennusmestari Pertti Veikkola. Katon rakentamisen yhteydessä pilarit oli pystytetty lavan reunan ulkopuolelle. Nyt pilarivälit rakennettiin umpeen ja samalla lavaan tehtiin matalat seinät.

                      Kesällä 1970 osuuskaupassa työskennelleen Niilo Aution ollessa seuran puheenjohtajana, ostettiin aikaisemmin vuokrattu maa-alue omaksi. Lisäksikauppaan sisältyilavan kohdalla Kiiminkijoessa oleva saari.

                      Ensimmäisen vuosikymmenen aikana suurimmat yleisömäärät saivat liikkeelle heinäkuussa 1963 ”Helsinkiläinen yhtye” 478 henkilöä, samana vuonna hyvään tulokseen yltivät myös Cala kvartetti sekä DB orkesteri. Usein lavalla soittanut yhtye oli Haapalan orkesteri, jonka illassa elokuussa 1964 oli 420 henkilöä. Muita suosittuja esiintyjiä olivat Halosen yhtye sekä Bloges orkesteri.

Pusikossa Hiltu Tane ja muut ”hörppäytti” ja kysyi ”tiedätkö mitä oli, tämä on
                      pontikkaa" 


Itse en paljon tanssinut, tytöt mitä väkisellä rettuuttivat.”


Maatalousnäyttelyn aikana elokuussa 1960 oli alkuillasta Vesaisenlinnalla juhla jossa jaettiin palkintoja ansioituneille henkilöille. Sen jälkeen siirryttiin Nuijamiesten lavalle tanssimaan. Porukkaa oli hirveästi. Illalla satoi hieman vettä, mutta lavassa oli jo silloin katto.”


Kioskin myyntitilasta oli oveton aukko erilliseen, penkeillä varustettuun pieneen koppiin, joka toimi varastona, työntekijöiden taukotilana sekä orkesterin jäsenten pukeutumistilana. Erityisesti on mieleen jäänyt pieni tyttö Marion Rung, joka istui karussa kopissa yksinään.”


Aluksi myynnissä oli kahvi, munkki (leivottiin itse), nakit, limsat, karkit, tupakit ja I-kalja. Kahvi keitettiin ja nakit lämmitettiin kaasulla vaikka kioskissa oli sähköt. Asiakkaat olivat mukavia ja tulivat niin tutuiksi, että heistä tiesi usein jo etukäteen mitä kukin ostaa.”


Lavan ulkopuolelle piha-alueelle hankittiin roskapönttöjä siivoustyön helpottamiseksi. Illan päättyessä niistä yhdessä oli vain yksi roska, kaikki muut roskat olivat entiseen tapaan maassa. Jos olisin tiennyt, kuka sen sinne laittoi niin olisin antanut sille jonkun palkinnon.”


Vastuuhenkilöt:

  • seuran pj Seppo Hakalin (1961) Juho Kanniainen 1962-63) Niilo Autio (1964-65 ja 1970-71) Tauno Hiltunen (1966) Erkki Kyllönen (1967-69)

  • huvitoimikunnan pj Tauno Hiltunen (1963-69) Inkeri Aspegren (os Marttila) (1970-73)

  • tanssiohjelmat Saara Haapamäki (os Marttila) (1963-1970)

  • sitkeitä puurtajia ravintola Laina Sivonen (1961-62) Irene Marttila (os Hiltunen) (1964-1973), Maire Säävälä (os Runtti) (1964-1988), Pirkko Marttila-Tornio (1964-1985), Ebba Kanniainen, Anneli Pekkala, lavan pomot Heikki ja Erkki Marttila (1960 luvun alusta, joista Erkki eli Määttälän Eera jatkoi vuoteen 1995, tanssilavan päällikkö Lassi Kanniainen (aloitti 1965 ja oli tanssilavan päällikkönä 1970-84), lipunmyynnissä Jouni Isola teki ennätyspitkän työrupeaman (1969-2005), järkkärinä Kalle Isola, Lassi Tornio, Alpo Säävälä (1960-88), Paavo Hiltunen (1960-86)



1971 –1980   Reino Pelkosen tullessa Nuijamiesten puheenjohtajaksi syksyllä 1971 aloitettiin valmistelut uuden tanssilavan rakentamiseksi entisen paikan viereen ”ylävirranpuolelle”. Samalla päätettiin rakentaa pysäköintialue tarpeet täyttäväksi. Ylimääräistä rahaa ei ollut, niinpäseuran puuhahenkilöttakasivat rakennuslainan.

                      Uuden lavan rakentaminen aloitettiin keväällä 1972 ja se oli käytössä jo kesällä. Tämä sama lava on edelleen v 2009 käytössä tanssilattian alueen osalta. Uuden lavan rakennustyöturakoi Lassi Niemelä ja valvojana toimi Kauko Kirvesoja. Koko hankkeen rakennuspäällikkönä toimi Sulo Marttila. Rakennuskeväänä oli niin suuritulva, että tulvameni pihan läpiurheilukentälleja vei mukanaan lautatapulit. Talkooväkionki keksein lautoja, etteivätne kulkeutuisivirran mukana jokeen.

                      NUIJAMIESTEN LAVAN YLEISÖENNÄTYS, JOKA ON EDELLEENKIN VOIMASSA, TEHTIIN VUONNA 1974. SILLOIN LAVALTA LÄHETETTIINSUORANA LÄHETYKSENÄYLEISRADION LAVALAUANTAI OHJELMA, JUONTAJANA TOIMI HEIKKI HIETAMIES. YLEISÖÄOLI PAIKALLA 2712HENKILÖÄ. SEURAAVANAAAMUNA LAVALTA LÄHETETTIINVIELÄ”AAMUKAHVIA”LÄHETYSNIILO TARVAJÄRVEN JUONTAMANA.

Vuosina 1975 ja 1978 ostettiin maata parkkipaikkaa varten yhteensä noin 1,5ha. Myyjinä olivat Pikku-Marttila tilan omistajat.

                     1970-luvulla tehtiin useita muutoksia, joilla parannettiin yleisön, esiintyjien sekä talkootöissä olevien viihtyvyyttä

  • osa naistenhuoneesta erotettiin ”soittajien levähdyskopiksi”

  • rakennettiin uusi wc-rakennus, joka oli ”kuivakäymälä”

  • siistittiin lavan ympäristöä

  • vuonna 1977 lavan edustalla olevaan saareen rakennettiin ”renkkusilta”. Vajaan kymmenenvuoden ajan silta rakennettiin keväällä ja purettiin syksyllä.Saaressa poltettiin muutamana vuonna tanssien yhteydessä juhannuskokko.

Vuosikymmenen parhaatyleisöillat tähänastisen historian ennätys on lavalauantai 13.7.1974 yleisöä 2712 henkilöä, v 1977 Nuijamiehet järjesti Kalevan Rastiviestit, kisaviikonloppuna lavalla esiintyi Erkki Junkkarinen, yleisöä noin 1500 henkilöä. Tanssiväki läksi aina joukolla liikkeelle, kun seuraavista solisteista joku esiintyi lavalla Reijo Kallio, Paula Koivuniemi, Anita Hirvonen, Matti ja Teppo, Meiju Suvas, Irvin Godman ja Eino Grön. Danny-show olinuorison ykkösjuttu vuosikymmenen alkupuolella. Iso-D esiintyi lavalla sunnuntai-iltana.Show tarvitsi tilaa niinpaljon, että esiintymiskoroketta laajennettiin lavan puolelle, melkein sen keskipilariin saakka. Yleisöä oli paikalla noin 1000 henkilöä.

Väkeä tuli parhaimmillaan Oulusta ja lähikunnista 2-5 onnikalla. Määttälän Eera vietiin Ylikiimingin tien risteykseen Korvensuoralle jossa hän nousi onnikkaan ja myi pääsyliput siinä matkan aikana. Jos kaikille ei keritty myydä lippuja onnikassa niin ne myytiin onnikan ovella siitä ulos tullessa.”


Yleisradion Lavalauantai heinäkuulta 1974 on jäänyt mieleen lavan kaikkien aikojen suurimpana tanssi-iltana. Pääsylippuja myytiin 2712. Tanssiväen piti jättää autot kauaksi maantielle vaikka lavan vieressä oleva urheilukenttäkin otettiin parkkipaikaksi. Ilta meni kuitenkin kaikin puolin hyvin ja väki oli tyytyväistä.”


Lavalauantaina esiintyjänä oli Pertti Lasanen ja Pyrstötähdet orkesteri keulamiehenä Kalevi Nyqvist. Illan aikana soitti myös Ylikiimingin Pelimannit Pauli Vänskän johdolla, soittamassa olivat muistini mukaan Niilo Pekkala, kanttori Erkki Kuosmanen, Kurttilan pojat Heikki ja Jorma, Juho Kanniainen, Otto Mäkelä ja Aarne Raappana. Illan juontaja Heikki Hietamies antoi kanttori Kuosmaselle (oli kirjoittanut kaksi runokirjaa) tehtäväksi kirjoittaa runo seuraavana aamuna pidettävään Tarvan Aamukahvilla lähetykseen. Niinpä kanttori teki työtä käskettyä ja esitti runon seuraavana aamuna.”



Oli alkukesä ja joki tulvakorkeudessa. Lähettiin Marttilan Mikon kanssa soutuveneellä lavalle. Pelkosen Reino seisoi lavan rannassa ja sanoi ”jos nuo jaksaa tänne soutaa niin pääsevät ilmaiseksi sisälle”. Reino on kova urheilumies.”


Dannyllä oli Eini mukana keikallaan. Silloin esiintymislavaa laajennettiin melkein lavan keskipilarille asti, että iso-D ja koko ryhmä mahtuivat esiintymään.”


Vastuuhenkilöt:

  • seuran pj Reino Pelkonen (1971-84)

  • huvijaoston pj Inkeri Aspegren (os Marttila) (70-73)

  • tanssiohjelmat Matti Hiltunen (1971-1986)

  • sitkeitä puurtajia lavan pomo Lassi Kanniainen (1965-84), ravintola Maire Säävälä (os Runtti), (1964-88) Irene Marttila (os Hiltunen) (1964-73), Maija Herukka (os Maajuuri), lipunmyynnissä Jouni Isola (1969-2005) , järkkärinä Alpo Säävälä (1960-88), Kalle Isola, Lassi Tornio, Seppo Hiltunen, Paavo Hiltunen (1960-86)

1981 –1990 Esiintyjien taukotiloja kohennettiinrakentamallauudet esiintymislavanyhteyteen syksyllä 1981.Kustannusarvio oli 75.000 mk. Laajennuksen suunnittelivat Samppa ja Sakari Ukonmaanaho. Samalla esiintymislavan lattia ja katto nostettiin korkeammalle sekä laajennettiin esiintymislavaa.

                     Syksyllä 1982 ryhdyttiin suunnittelemaan uutta ravintolarakennusta, uudet tilat otettiin käyttöön kesällä 1983.Tämä oli lavalla ensimmäinen ravintola missä asiakkaat pääsivät ”melkein sisätiloihin” eli katoksen alle jossa oli myös istumapaikkoja. Aikaisemmin toimittiin ”kioski periaatteella” eli asiakkaat olivat ulkona ja myyjät sisällä. Seuran Huvitoimikunta lähetettiin Tauno Hiltusen johdolla tutustumaanmuiden lavojen ravintolatiloihin. PyhäjoenYppäristä löytyisellainen ravintola, joka oli lähellä sitä”minkälainenseurallemmekin pitäisisuunnitella”. Sakari Ukonmaanaho sai suunnittelutehtävän, jonka mukaan se myösrakennettiin. Hirsikehikon toimitti Pudaspuu Oy, rakennuksen koko oli 88 m2 ja toteutuneet kustannukset vesijohtoineen olivat 132.000 mk. Vuonna 2005 tämä rakennus siirrettiin noin 15 metriä urheilukentälle päinja siinä toimii nykyäänkaraoke-baari sekä lipunmyynti.

                     Vuodet 1984-1985 oli Nuijamiesten lavalla taantuman aikaa. Nuorisoa ei kiinnostanut paritanssi, vaan disco ja rock oli suosiossa. Niinpä johtokunta päätti1985 ryhtyärakentamaan nuorisoa varten erillistä discorakennusta lavan viereen. Syksyllä keräystoimikuntaaloitti puunkeräyksenmaanomistajilta.Keväällä 1986puut oli kerätty ja sahattu. Disco rakennettiin keväänaikana ja avajaiset pidettiin kesällä.Avajaistansseissa lavan puolella esiintyi Kiimingin poika Mikko Alatalo. Discon suunnitteli ja pääosintalkootyönä tehdyn rakentamisen valvoi Juhani Ukonmaanaho. Rakennus tuli maksamaan 50.000 mk.
Disco on ollut seuran onnistuneimpia investointeja, sillä nyt yli 20v ajan alle 18-vuotiaatkin ovat käyneetlavalla ja myöhemminsiirtyneet paritanssin puolelle. Discon toimiminen tanssilavan yhteydessä on harvinaisuus koko maassa, sillä yleensä on tapahtunut eriytyminen aikuisten ja nuorison paikoiksi. 1980-luvulla tanssilavoja alkoi kuihtumaan ja lopetti toimintansajuuri näistä syistä,Nuijamiesten lavan säilyttäessä suosionsa.

Vuosikymmenen parhaat yleisöillat: 1985 Dingo 1500 henkeä.Dingo nousi 1984 raketin tavoin maamme nuorison suosikiksi ja synnytti ennennäkemättömän hysterian,jota kesti vain kaksivuotta. Lavan pihalle tuotiin Veljekset Savikon kuorma-auton peräkärry millerakennetulta lavalta nuori yleisö sai nähdä ja kokea tuon hysterian omin silmin. Dingo korjasi muuten huonoa yleisövuotta merkittävästi. Vuosikymmenen muut yli 1000 hengen yleisön vetäneet artistit olivatv 1988 Topi Sorsakoski ja Paula Koivuniemi sekä Tarja Ylitalo vuosina 1989-90.

Kerran oli Irvin Godmanin kanssa tehty sopimus koko illasta. Hän oli kuitenkin luvannut esiintyä samana iltana myös Iin Karhusaaressa. Vähän se töitä teetti, ennekuin Irvin suostui jättämään Karhusaaren keikan väliin.”


Rahaa tuli ja olo oli kuin urheiluvalmentajalla, kun menee hyvin.”


Innostui se yleisö välillä tekemään ilkivaltaakin. Kaksi kertaa muistan, että jonkun tanssivieraan auto löytyi Kiiminkijoesta, jonne se oli pukattu”.


Dingon konsertista v 1985 on jäänyt mieleen, että silloin oli paikalla paljon nuorta porukkaa. Nykyisen diskon paikalle oli tuotu Savikon rekka, joka toimi esiintymislavana. Dingo tuli omasta linja-autostaan järkkäreiden muodostamaa kujaa pitkin esiintymislavalle. Konsertin päätyttyä Dingo piti laittaa ihailijoilta turvaan poliisiautoon, joka vei hänet kirkonalankoon, vasta siellä hän pääsi nousemaan keikkabussiinsa.”


Dingon ohjelmanumeroon kuului myös vaihe jossa hän otti jonkun yleisön joukosta tanssiparikseen. Järkkärinä ollut Alpo Säävälä oli lähellä ja turvallisen tuntuinen tanssipari, niinpä hän oli se joka tanssi Dingon kanssa”.


Yhtenä juhannuksena oli esiintymässä Hopeaharmonikan voittaja Harri Nuutinen. Hän oli nuori poika, jota isä kyyditsi keikkamatkoilla. Muistan kuinka isä yöllä totesi ”meillä on kiire kotia, poika pääsee aamulla ripille”.

Kilpailu lavojen välillä koveni. Saman päivän Kalevassa tanssi-ilmoituksia         oli Nuijamiesten lava, Pudasjärven Urheilijat, Utajärven lava, Iin Karhusaari, Hietasaari,   Kuusisaari, Yppärin Merimaja, Rantsilan Hyttikoski sekä Vuotto ja Vepsä. Mihin väki repiää? Kovan kilpailun seurauksena väkimäärä laski laskemistaan ja tulosta ei tullut.”   
         
Väkimäärän houkuttelemiseksi keksittiin kesän muutamille illoille    tanssin        lomaan  lisäohjelmaa. Oli koskenlaskua, laskuvarjohyppyä, autonkaatoa, heinätytön valintaa,  hevosenkengänheittoa, naulanlyöntiä, akankantoa, sikajuhlaa ym. Vuoden 1988 Heinäriehan saappanheittoa juontamaan hankittiin oululainen missi Helena Säkkinen. Pelien aikana Helenaa ei kukaan uskaltanut kysyä tanssiin, niinpä rohkaisin mieleni ja kysyin jotta kävisikö missiltä humppa. Vastaus oli myönteinen ja niin sitä mentiin. Vaan sen jälkeenpä riitti hakijoita.”


Vastuuhenkilöt:

  • seuran pj Reino Pelkonen (1971-84) Toivo Pelkonen (1985-2005)

  • huvijaoston pj Matti Hiltunen (1981-85) Kyösti Rasi (1986) Tero Vehkaoja (1987-90)

  • tanssiohjelmat Matti Hiltunen (1971-86) Toivo Pelkonen (1987-2000)

  • sitkeitä puurtajia ravintola Maire Säävälä (os Runtti) (1964-88), Esteri Niemelä, Oili Kanniainen (1988-96), Ritva Ukonmaanaho (aloitti ravintolassa 1983 jatkaa edelleen), järkkärinä Alpo Säävälä (1960-88), Anita Virkkula, Ritva Yli-Pyky, Erkki Pelkonen, Timo Marttila, Kauko ja Jorma Väänänen, Paavo Hiltunen (1960-86), Merkittävän uran lavan toiminnassa tehnyt Sulo Vimpari aloitti 1985 ensin järkkäriryhmän vetäjänä ja muutaman vuoden päästä hoiti päävastuullisena lähes joka tanssi-illan vuoteen 2005 saakka. Tehtävät olivat: Järkkäreiden ja lipunmyyjien varmistaminen kullekin illalle, ovien aukaisu, lippujen ja pohjakassan vienti, tanssien aikana järkkärinä ja isäntänä toimiminen sekä yöllä ovien sulkemiset sekä rahojen kuljetus. Viikolla tehtävänä oli vielä lavan kunnon tarkkailu. Sulo hoiti discon rakennuspuiden keräyksen 1985-86.



1991 –2000 Alkoholilainsäädäntömuuttui ja kesällä 1992 lavalle haettiin anniskelulupa keskioluen myyntiin tanssien yhteydessä.Lavalla kokeiltiin myösviinien myyntiä, mutta siitä luovuttiin vähäisenkysynnäntakia.

                      Keskiolutmyynnin suosio aiheutti ravintolatilan lisätarvetta. Niinpä 1993 tanssilavan kylkeen tehtiin ”yläravintola”, josta onsuora näköyhteystanssilattialle ja joelle.

                      Lavalla on pidetty vuosittain yritysten yksityistilaisuuksia sekä perhejuhlia. EnsimmäinenNOKIAN henkilökunnankesäjuhlajärjestettiinlavalla ja sen vieressä olevallaurheilukentällä 13.6.1997. Tilaisuudet uusittiin kahtena seuraavana vuonna.Tilaisuuksissa oli vieraita parhaimmillaan lähes3000 henkilöä.

                     Vuosikymmenen parhaat yleisöillat:v 1993 Joel Hallikainen jaArja Koriseva sekä
v 1997 Jari Sillanpää1780 henkilöä.

Joel Hallikaisen ilta oli yleisömenestys. Siihen aikaan orkesterinpalkkio usein maksettiin käteisellä. Yleisö tungeksi Hallikaisen ympärillä niin, että maksua ei voitu suorittaa. Hain rahat lippukopista ja menin Hallikaisen autoon. Lavan portilla auton ikkunaan tuli koputtamaan nainen, joka sanoi Hallikaiselle ”et lähe mihinkään olemme tulleet Ivalosta asti sinua katsomaan” Matka ei päässyt jatkumaan ennekuin Hallikainen antoi pusun naisen poskelle. Vähän matkan päässä Hallikainen aukaisi auton ikkunan, haukkasi happea ja sanoi ” kaikkeen sitä työelämässä joutuu”. Minä maksoin keikan ja hyppäsin Hetekyläntiellä autosta pois ja kävelin takaisin lavalle.”


Topi Sorsakoski tuli keikalle käyrävartinen piippu suussa ja viinipullo kädessä. Huomasin, että nyt on Topi ottanut kovat pohjat. Pyysin panemaan pullon pois ja epäilin miten hän illan keikasta suoriutuu. Topi läppäsi minua olalle ja sanoi ”Topi on aina päässyt perille, eikä jää tänäänkään välille”. Koko ilta meni hyvin ja yleisö oli tyytyväinen. Topi hoiti homman niin kuin lupasikin.”


Muistitiedon mukaan tanssit on jouduttu keskeyttämään vain kerran. Anna Eriksson oli esiintymässä ja tuli niin kova ukonilma, että orkesterin laitteita ei uskallettu käyttää. Aloitusta jouduttiin siirtämään yli tunnilla, hyvin yleisö odotuksen kesti.”

.

Kerran juotiin poliisin kanssa lavalla kahvia ja hän katseli yhtä tilavaan leninkiin pukeutunutta naista ja totesi ”Näyttää olevan raskas leninki, olisiko sinulla naisjärkkäriä”. Poliisi ja järkkärinä ollut Kaija menivät naisen kanssa poliisiautoon, leninkien kätköistä löytyi 16 pulloa koskenkorvaa.


Vastuuhenkilöt:

  • seuran pj Toivo Pelkonen (1985-2005)

  • huvijaoston pj Oili Kanniainen (1991-94), ravintolan vastaavana vuoteen 1996) Sari Koponen (1995) Lauri Meskus (1996-97) Sulo Vimpari (1998 ja 2002-2005) Ritva Yli-Pyky (1999) Piia Sieppo (2000-2001)

  • tanssiohjelmat Toivo Pelkonen (1987- 2000)

  • sitkeitä puurtajia ravintola Oili Kanniainen (1991-1994), Ritva Ukonmaanaho (1983- jatkaa edelleen), järkkärit Kyösti Rasi, Juhani Heikkinen, Kari ja Tero Vehkaoja, Eero Kanniainen, Asko Perätalo, Vilho Hiltunen, Janne Annunen, Veikko Jokikokko, Reino Hiltunen, lavan toiminnasta vastasi Sulo Vimpari



2001-2009    Kehitys tanssilavakulttuurin osalta Suomessa muuttui kokoajan suuntaan, jossa pienet lavat kuolivat ja muutamat lavat omilla alueillaan suurenivat ja siten pysyivät hengissä.Muutoksen pyörteissä moni erilaisten yhdistysten talkoovoimin pyörittämä lava siirtyi yrittäjävetoiseksi. Nuijamiesten urheilijat, lähinnä suunnistajat tutustuivat kilpailumatkoillaan tanssilavoihin eri puolilla Suomea ja toivat tietoa kehityksestä sekä lisääntyvästä palvelutarpeesta. Lavat olivat muuttumassa huvikeskusmaisiksi missäyleisölletarjotaan tanssin lisäksimonipuolisempiaravintolapalveluja, karaoke esityksiä sekä leiriytymisaluetta palveluineen.

Lava on ollutseurallemiltei ainoa tulonlähde. Suomen liityttyä EU:hun mahdollistui EU-rahoituksen saanti tanssilavan kehittämiseen.Seuran johtokunta päätti v2003 lava-alueen kehittämishankkeesta. Hankkeen avulla kartoitettiin rakentamistarpeet ja tehtiin rakentamishankesuunnitelma. Rakentamishanke toteutettiin pääosin syksyn 2004 ja talven 2005 aikana. Molempiin hankkeisiin saatiin Jomman kautta EU-rahoitusta yli puolet kustannuksista. Hankkeiden vetäjänä toimi seuran pj Toivo Pelkonen, rakennussuunnittelijana ja rakentamisen vastaavana Sakari Ukonmaanaho sekä työnjohtajanReino Hiltunen. Rakennustyötteki pääosin Jouko Leipivaara ja Jorma Pyrrö. Hankkeiden kustannukset olivat yhteensä noin 220.000 €.

                      Rakentamisessa tehtiin seuraavat toimenpiteet: Lavan matala katto uusittiin perinteiseksi korkeammaksi aumakatoksi, lavan yhteyteen tehtiin uusi ravintola, lipunmyynti- hirsiravintola siirrettiin n. 15 m urheilukentänsuuntaan ja otettiin karaoke käyttöön, wc-rakennustalaajennettiin, piha-alue sekä aita kunnostettiin, rakennettiinasuntoautoalue huoltotiloineen.Parkkipaikka laajennettiin ja kunnostettiin sekä kiinteistö liitettiin kunnalliseen viemäriin. Lavan kolmessa ravintolassa terasseineen on nyt 350 asiakaspaikkaa. Uudet tilat olivat käyttökunnossaheti tanssikesän2005 alussa.  Tämänjälkeen”paikkoja on korjattu ja fiksattu”vielä joka vuosi. Kesällä 2009 otetaan käyttöön uudistetut orkesterien taukotilat.

Vuosikymmenen parhat yleisöillat:v 2004-06Yölintu paras yleisömäärä 1630 henkilöä sekä v 2007-08Kake Randelin.

Olin pitkään lavalla vastuullisissa tehtävissä ja olen sitä mieltä, että kaikessa toiminnassa tulee pitää jalat maassa ja sormien läpi ei saa asioita katsoa vaan ne pitää hoitaa kunnolla.”


Vastuuhenkilö on lähes aina paikalla ja kokee kaikki ilot ja surut. Niin kiirettä on ollut ettei ole joutanut kumppania hakemaan.”


Lavalla oli väkeä yli tuhat henkeä, kun viemärikaivon pumppu teki tenän. Vian korjaaminen kesti puolisen tuntia ja huolestuneita tanssivieraita kävi portilla kysymässä lippuja repimässä olevalta armeijan mieheltä missä voi käydä vessassa. Hän näytti ympärillä olevaa metsää ja sanoi ”meillä on vessaa monta hehtaaria”, nauruksihan se meni.”


Eräs aikakauslehti kyseli maamme johtavilta artisteilta miten nuoriso käy nykyään tanssilavoilla. Tiettyähän on että nuorisoa on nähty vähän lavoilla jo parinkymmenen vuoden ajan. Tangokuningatar Marita Taavitsainen ilmoitti, että Ylikiimingissä Nuijamiesten lavalla on vanhan ajan lavatunnelma, sillä siellä myös nuoriso parveilee esiintyjää kuunnellen.”


Vastuuhenkilöt:

  • seuran pj Toivo Pelkonen (1985-05) Pauli Kärnä (2006- alkaen)

  • Huvijaoston pj Piia Sieppo 2000-01) Sulo Vimpari (2002-05) Lasse Haapamäki (2006- alkaen)

  • tanssiohjelmat Sulo Vimpari (2001 – 2007) Toivo Pelkonen (2008 alkaen)

  • sitkeitä puurtajia ravintola Ritva Ukonmaanaho (1983 alkaen), Marjo Määttä, Pirjo Sipola, Tiina Toppila, Päivi Määttä, lavan toiminnasta vastaavana Sulo Vimpari vuoteen 2005, järkkäreinä Veikko Jokikokko, Teppo Pelkonen, Outi Jokikokko, Arto Holappa, rakennustyöt Reino Hiltunen vuosikymmenen isoissa ja pienissä rakennustöissä.