Hikihiihto 1969-2019

HIKIHIIHTO 1969-2019                                                                                                                            9.3.2019

Muistelukset on tallentanut Kyösti Rasi Vilho Hiltunen kanssa.

 

Hikihiihto täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Ensimmäinen hikihiihto hiihdettiin vuonna 1969. Ylikiimingin kansallisia hiihtoja oli järjestetty vuodesta 1964 lähtien. 1975 kansalliset hiihdot siirrettiin pidettäväksi yhtä aikaa Hikihiihdon kanssa.

 

Jaakko Kurttilan kertoman mukaan Hikihiihto-nimi sai alkunsa siitä, että Ylikiimingissä oli kovakuntoisia hiihtäjiä ja hiihdon harrastajia, jotka halusivat hiihtää pitempiä matkoja. Lyhyemmät 15 km:n ja 10 km:n kilpailumatkat, olivat niin lyhyitä, ettei kunnolla saanut edes hikeä irti. Siinä on hiihdolle hyvä nimi: HIKIHIIHTO.

 

Ensimmäinen Hikihiihto hiihdettiin Ylikiimingin Nuijamiesten pitkien matkojen hiihtona. Sarjoina olivat yleinen ja 35-vuotiaiden sarjan 40 km sekä nuorten, naisten ja 55-vuotiaiden miesten 20 km:n matkat. Jaakon kertoman mukaan kyläläiset haastoivat toisiaan hikoilemaan ladulle. Osallistujamäärästä ei ole varmuutta, mutta hiihtäjiä lienee olleen satakunta. Karahkaan päin oli valmiina 7,5 kilometrin pituinen lenkki, joka päätettiin kiertää kuusi kertaa, jotta varmasti tulee 40 kilometriä täyteen.

 

Ensimmäisen Hikihiihdon tuloksia löytyi seuraavasti:

Naisten sarjassa hiihtolenkin loppuun suorittaneita hiihtäjiä oli 20. Voittaja oli Sirkka Marttila. Seuraavina olivat 2) Maire Runtti, 3) Sinikka Mustonen, 4) Arja Tauriainen, 5) Aune Koistinaho, 6) Hilkka Salonkari, 7) Pirjo Riikola, 8) Aira Lämsä, 9) Anita Virkkula, 10) Pirjo Vimpari, 11) Kirsti Pelkonen, 12) Marja-Leena Pekkala.

Nuorten sarjan voittaja oli Juhani Ukonmaanaho. Toinen oli Pekka Mettovaara ja kolmas Heikki Timonen.

55-vuotiaiden sarjan 20 km voitti Erkki Mäkelä OPU.

Yleisen sarjan voittaja oli Pentti Marttila. Seuraavilla sijoilla olivat 2) Lassi Kanniainen, 3) Matti Koistinaho, 4) Veikko Kääriä, 5) Erkki Parkkinen.

35-vuotiaiden sarjan voitti Oulujoen Kiekon Erkki Viik. Seuraavina olivat 2) Mauri Kuivala, 3) Kalevi Korhonen, 4) Jaakko Kurttila.

40-vuotiaiden sarjan voitti Kalle Lehtola.

 

Alkuaikoina ei tunnettu retkisarjalaisia, vaan kaikki hiihtoon osallistuneet sijoitettiin kilpasarjoihin kilpamatkoille.

 

Reitistöjä

 

Hikihiihtoreitti on vaihdellut vuosien varrella. Ensimmäiset hiihdot hiihdettiin niin sanotulla Määttälänsaaren lenkillä. Lähtö ja maali olivat Suosaarentien puolisella peltoaukealla koulun lähellä. Reitti kiersi Määttälänsaarelta Murtolan ja Pikkulan kautta Kokkoharjua kohti, mistä mutkattiin Ruostekangasta kohti, josta tultiin takaisin Kokkoharjun ja Määttälänsaaren kautta maalialueelle. Tämä reitti oli käytössä neljä vuotta. Huoltopiste toimi koulun alangossa.

 

Virkkulan Einon ja Säävälän Alpo suunnittelema reitti suuntasi Jolokselle vuonna 1973.

Lähtö- ja maalipaikka siirrettiin Osuuspankin takana oleville pelloille. Reitti kiersi Hiltukylän kautta Juopulille sieltä Niemikylän kautta Jolokselle, josta palattiin Säävälän kautta Jolostien vartta myöten kirkonkylälle. Huoltopisteet olivat Joloksen koulu ja maalialue. Reitti hiihdettiin kahtena vuonna peräkkäin. Jolokselle päästiin luistavalla kelillä. Juottopaikan tarjoilu seisautti monet hiihtäjät jutustelemaan keskenään. Paluumatkasta tuli hikinen, sillä ilma lämpeni nopeasti ja sukset paakkuuntuivat lumesta. Toisena vuonna Jolosjärvi meni vesille. Yöpakkasen turvin hiihtäjät kiersivät toista reittiä koululle. Lämmintä riitti.

1974 otettiin käyttöön moottorikelkan perässä vedettävä latuhöylä. Aiemmin moottorikelkan perässä oli vain suksimiehet painamassa latua.

 

Hiltu-Ville ja Nevapuun Timo suunnittelivat vuonna 1975 reitin kulkemaan Säävälän kautta Rinteeseen, ja sieltä Tuomiston kautta tultiin Kiviharjuun. Lyhyempi lenkki tuli Kiviharjusta Hiltukylän kautta maaliin. Pidempi reitti kävi Nuorittalla päin ja tuli Jokikokosta Haipukseen, josta jatkettiin Juopulinharjulle. Juopulilta tultiin Kiviharjuun ja Hiltukylän kautta maaliin. Tämä reitti oli käytössä vuoteen 2005 saakka.

 

Lähtöalue oli aluksi jäällä, mutta se siirtyi aika pian Vattuahon, Kiiminkijoen pohjoispuoliselle pellolle. Maalialue siirtyi koulun pihalle. Vuonna 1981 maalialue siirrettiin Harjutielle. Latu nousi joelta tielle Pikkutalon luona. Maali oli aluksi Osuuspankin kohdalla. Myöhemmin maalisuora lyhennettiin kunnantalon kohdalle. Vuonna 1990 latu saatiin lopulla kuljetettua kevyen liikenteen väylää pitkin koulun alankoon, jolloin maalialue rakennetiin sinne.

 

Hikihiihdon reitti oli vaihteleva ja hikinen. Reittiä tehtäessä jouduttiin lumettamaan lukuisia ojia. Jokien ja teiden ylityskohdat olivat työläitä. Lämpiävä kevätilma vesitti jokiylityspaikat. Tätä pyrittiin välttämään lähettämällä hiihtäjät matkaan kello 9. Teiden ylityspaikat Haipuksessa, Kiviharjulla ja Harjutiellä vaativat kilpailun aikana lumettajia. Harjunkaaren tien maalisuora ja myöhemmin kevyenliikenteen väylän lumettaminen tapahtui kilpailua edeltävänä iltana. Lumettajaporukan apuna oli Kirvesojan traktori ja myöhemmin Riikolan Askon ja Ilkan latukone. Nykyisin latukoneella tehdään ladut ja lähtö- ja maalialueet valmiiksi.

 

1980 luvun alussa oli kovia pakkasia. Lähtöaikaa siirrettiin aina tunnilla eteenpäin. Hiihdot saatiin käyntiin sallituissa pakkasrajoissa, vaikka joskus virallinen pakkasmittari tuntui näyttävän 2 astetta lämpimämpää kuin kilpahiihtäjien epäviralliset mittarit.

 

1990 luvulla jouduttiin hiihto siirtämään Pylkönahon reitille vähäisen lumen ja jokiylitysten vesittymisien vuoksi. Vuonna 2006 siirryttiin nykyiselle Pylkönahon reitille. Nykyiselle reitille siirtyminen oli pakon sanelemaa, koska jokipaikat olivat vesillä. Pylkönahon ladut pidetään kunnossa läpi talven. Takalenkin tekeminen ei aiheuta suurta ponnistelua ja näin teiden ja vesistöjen ylityksiltä vältytään.


Vuonna 2014 lumet sulivat niin vähiin, että Hikihiihtoa ei voitu järjestää perinteisillä laduilla. Hikihiihto kuitenkin hiihdettiin juniorisarjojen osalta koululaisten toimesta Ylikiimingin koulun kentän ympärille tehdyllä ladulla. Latu tehtiin siitä lumesta, joka oli talven aikana aurattu luistinradalta. Rekka-Pekan kone levitti lumet ja latukone teki ladut. Samalla ladulla hiihdettiin myös Hippo hiihdot.

 

Huoltopisteet

 

Ensimmäinen huoltopiste oli Niemikylässä. Kanniaisen Antin ja Suoman kotona lämmitettiin vettä mehua varten. Toinen huoltopiste oli Kiviharjussa, jonne kuskattiin kuuma vesi kirkonkylän koululta. Pitkänmatkan hiihtäjät huollettiin Tuomiston ja Haipuksen talojen kohdalla. Juopulilta tultiin takaisin Kiviharjun huoltopisteeseen, jonka jälkeen tultiin maaliin.

 

Nevapuun Timo hommasi 70- ja 80-luvuilla oppilaita huoltopisteisiin juottajiksi. Hiihtoa edeltävänä päivänä vietiin mehut, mukit, kurkut, lihaliemi valmiiksi huoltopisteisiin. Varhain kilpailuaamuna Timo ajoi ympäri kylää hakien oppilaita huoltohommiin. Myöhemmin Niemikylän kylän juottopaikka siirtyi Säävälän mäen alle. Huollosta vastasi Alpo Säävälä joukkoineen. Kiviharjun hoiti Juopulin kylätoimikunta ja Haipuksen jokikokkolaiset.

Nykyisen reitin huoltopisteet ovat Pylkönaholla.

Tositarinoita vuosien varrelta

 

Hikihiihdon historiaan kuuluu monenlaisia tarinoita. Osa niistä on aikojen kuluessa värittynyt, vaikka ne ovat tosia. Tässä kerrotut tarinat ovat syntyneet kilpailutilanteissa.

 

1980 Hikihiihdon kilpasarjalaiset eivät päässeet sopuun, kuka vetäisi porukkaa pakkaslumisella ladulla. Hiltu-Ville joutui veturiksi. Siinä Ville mietti, mitä tekisi. Yli puolet matkasta oli hiihdetty. Porukassa oli 40 hiihtäjää. Tultiin Haarakankaaseen, jossa oli kilometrin verran nousuja. Ville lähti vauhdilla nousuihin. Letkaan jäi 15-20 hiihtäjää. Seuraava nykäisy tapahtui Porkkalanmäessä. Sitten mentiin täysillä. Mukana pysyi neljä miestä. Ratkaiseva tiputus tapahtui Juopulilla Harjunmäessä. Jyrkässä nousussa Ville pysähtyi mäen päälle. Takana tulijat jäivät sämpläämään mäkeen. Villeä seurasi yksi hiihtäjä. Maalisuoralla tapahtui lopullinen ratkaisu Villen hyväksi.

 

Toimitsijat ja latujen tekijät ovat olleet Hikihiihdossa aina loistavia. Kommellukset, joita yleisö ei ole huomannut ovat värittäneet ja elävöittäneet toimintaa. Latujen teko alkuaikoina oli vaiherikasta. Latupohjia tehtiin ympäri vuoden. Syksyllä alkoi latupohjan vesakkojen raivaus. Lumen tultua aloitettiin poljettaa latupohjaa moottorikelkalla. Helmi-maaliskuussa ojia lumetettiin. Erityisen haastavaa oli lumetus Vattuahosta Kääriän perälle. Latuja oli sillä matkalla useita rinnakkain ja ojalinjat poikittain latuun nähden.

 

Perinteisen ladun teko onnistui, kun Virkkulan Eino veti moottorikelkalla ja latuhöylällä uraa. Moottorikelkan perään oli kiinnitetty pitkä köysi, jossa ”roikkui” useita perässähiihtäjiä. Anitan lisäksi siellä olivat muun muassa Säävälän Alpo, Ylipykyn Oiva ja Leena, Parkkis-Topi ja Siltakosken Tarmo. Näin saatiin latu-ura hiihdettävään kuntoon, eikä suksien siteet tökkineet latu-uran reunaan.

 

Monissa ylämäissä jouduttiin latuhöylää vetävää moottorikelkkaa työntämään tai latuhöylä irrotettiin perästä, jotta matka jatkuisi. Alamäessä perässähiihtäjien tuli irrottaa köysi kädestä ja odottaa, että kelkka ehtisi tasaiselle. Kävipähän kerran niin, että köysi heitettiin syrjään, mutta köysi pomppasikin Kyöstin jalkaan kuin ruoska. Ei muuta kuin menoksi, jalka taivasta kohti ja ukko lentoon. Eino sai pysäytettyä kelkan, kun kuuli huudot takaansa. Kyösti tipahti piikkilankavyyhdin päälle, joka nojasi kantoon. Siltakosken Tarmo tuumasi, etteihän tuossa mitään hätää ollut, pomppa vain repesi. Säikähdys muuttui nauruksi.

 

Ensimmäisillä kerroilla Määttälänsaaren lenkkiä kierrettiin kuusi kertaa. Koulun alangossa oli juottopaikka. Muutamat hiihtäjät moitiskelivat alkukierroksilla juoman olevan liian laihaa. Juottomiehet järjestivät muutamille purnaajille terävämpää juomaa viimeiselle kierrokselle. Maaliintulijat eivät valittaneet, vaan kehuivat juoman virvoittaneen matkan tekoa, vaikka sivullisesta näytti hiihto tökkivän aika lailla.

 

Yleisen sarjan voittaja Pentti Marttila-Tornio kertoi, että hänellä oli liukas suksi. Pentti ajatteli hiihtävänsä koko matkan juomatta. ”Sippihän siinä rupesi tulemaan. Viimeisestä kierroksesta en olisi selvinnyt, jos juottopaikalla en olisi saanut paria suolatablettia. Korhos-Kalevi ja Lehtolan Kalle melkein saavuttivat minut ennen maalia. Eroa jäi pellon mitta. Minä sain loppuviikon parannella olotilaa nestehukan vuoksi. Naistensarjan voittajalla, Sirkka-vaimolla, oli suksen pohjassa samanlaiset voiteet, kuin minullakin. Se oli semmoinen takkuinen keli.”

 

Nuorten sarjan kakkonen, Mettovaaran Pekka, kertoi Virkkulan Einon neuvoneen häntä hiihtämään alussa tarpeeksi hitaasti. Pekan lähdön aika tuli. Ikämiessarjan Koskelan Rekke oli myös lähtöpaikalla. Eikan neuvo oli Pekalle, et sitten mene Reken edelle ensimmäisellä kierroksella. Pekkaa tympäisi, halutti hiihtää lujempaa. Toisella kierroksella Pekka sai jo hiihtää haluamaansa vauhtia. Saattoi se Eikka kuitenkin olla oikeassa, totesi Pekka myöhemmin.

Hikihiihdossa on nähty monia loppusuorataistoja varsinkin kilpasarjoissa. Vuonna 1984 oli todellinen taisto. Hiltukylään tuli 7-8 miehen sakki. Ville tarjosi vetäjän paikkaa Lähtevänojan Eskolle, joka ei halunnut käydä kärkeen. Ville nykäisi ja veti lopun matkaa. Takana tulijat eivät tavoittaneet ladunaukaisijaa. Maaliin tuli kolme ensimmäistä selkeällä erolla. Loput miehet tulivat maaliin muutaman sekunnin välein. Kuuluttaja kaipasi kisakansliasta tuloksia. Tuloksia ei tullut. Virkkulan Eino tuli kansliaan. ”Miksi tuloksia ei ole viety kuuluttajalle?” ”Maalilta ei ole tullut tulosliuskaa.” Liuskaa ei löytynyt. ”Kaikki ylimääräiset ulos!” Eino karjaisi ja asettui istumaan toinen käsi otsalla. Oli aivan hiljaista. ”Se tuli kymmenen metriä jäljessä, olisiko ollut 4-5 metriä. Ajan täytyy olla noin.” Eino laati tulojärjestyksen ja tulijoille ajat. Lista vietiin kuuluttajalle. Myöhemmin kadonnut tuloliuska löytyi, Eino oli laittanut kilpailijat oikeaan järjestykseen. Tuloajat olivat muutamaa sekuntia vaille oikein!

 

Hikihiihtoon on osallistunut nimekkäitä hiihtäjiä, joista mainittakoon Kalevi Oikarainen, Raimo Lehtinen, Esko Lähtevänoja, Riitta-Liisa Lassila nykyisin Roponen ja Sirpa Riikola.

 

Ylikiiminkiläisiä Hikihiihdossa on voittajina seppelöity (aikuisten sarjassa) muun muassa Vilho ”Ville” Hiltunen, Pekka Marttila-Tornio, Ilkka Riikola, Sirpa Riikola, Sirkka Marttila-Tornio, Pentti Marttila-Tornio ja muitakin, joiden nimiä ei tulosten puutteen vuoksi saatu selville.

 

Erikoisuuksia

 

Ukonmaanahon Juhani hiihti edellisen kerran Hikihiihdon vuonna 1969. Nyt tänä vuonna Juhani on tulossa hiihtämään toisen kerran Hikihiihdon. Hiihtojen välissä on vierähtänyt 50 vuotta. Ei se Sinullekaan ole myöhäistä aloittaa hikihiihtäjänä.

 

Virkkulan Anita on saanut erikoisen palkinnon painona olosta. Latuhöylässä pidettiin painoa, jotta saatiin tarpeeksi syvä latu-ura. Mäkisessä maastossa moottorikelkka ei jaksanut vetää painavaa höylää ylös. Höylästä piti irrottaa painoja, näin saatiin kelkka nousemaan mäen päälle. Kuskin piti hakea painot erikseen, jotta matka jatkui. Elävä paino oli helpotus laduntekijälle. Tästä syystä Anita sai oman palkinnon.

 

Palkinnoista

 

Ensimmäisissä Hikihiihdoissa jokaiselle loppuun saakka hiihtäneille jaettiin muistolautanen ja sarjan parhaille ”muistopysti”. 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa, jokaiselle maaliin tulijalle annettiin kunniakirja. Reijo Nissilä suunnitteli pronssisen Hikihiihto-mitalin 1980 luvulla. Mitaliin on kuvattuna jokimaisema, jonka latu ylittää. Uudempaan mitalimalliin Reijo pyydettiin sisällyttämään hikeä ja erämaa tunnelmaa – ylikiiminkiläistä erikoisuutta laturetkeläisille. Mitaliin on kuvattu erämaamaisema, ikihonka ja mutkitteleva latu. Mitalin värit ovat kulta, hopea ja pronssi.

 

Hikihiihto nyt

 

Hikihiihdon tuloksia nykyiseltä reitiltä on saatavilla Ylikiimingin Nuijamiesten nettisivulta osoitteesta www.nuijamiehet.net. Jos vanhempia tuloksia löytyy Sinun arkistostasi, olisitko yhteydessä, niin voisimme laittaa tulokset muidenkin ihmisten ihmeteltäväksi. Retkihiihtona Hikihiihto eli kulta-aikaa 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin osanottajamäärä kävi 600 tuntumassa. Nyt meillä on mahdollisuus lähteä uuteen nousuun.

 

TERVETULOA HIKIHIIHTOON SUNNUNTAINA 17.3.2019 KELLO 11!

KYLLÄ SE HIKIHIIHDON HIKI ON VIRRANNUT JA VIRTAA VIELÄKIN!

Reitti siirtyi v 1973 Kiiminkijoen pohjoispuolelle. Lähtö oli aluksi Osuuspankin kohdalla joen jäällä, siitä se siirtyi rantatörmälle. Parhaimmillaan osanottajia oli 600 tuntumassa.
Maalialueen paikka on myös vaihdellut, tässä on juuri tultu maaliin kunnantalon edustalla. Maassa makaa yleisen sarjan voittanut Pauli Tiiro ja toiseksi tullut Pekka Marttila-Tornio, Ville voitti 45 v sarjan.