Lavan historia 1959-2019

YLIKIIMINGIN NUIJAMIEHET ry

Lasse Haapamäki ja Toivo Pelkonen                       vuodet 1959-2009 18.3.2009
                                                                                          vuodet 2010-2019 22.2.2019


 

NUIJAMIESTEN LAVAN HISTORIA v 1959-2019

Tiivistelmä: Keskustelu tanssilavan perustamisesta aloitettiin v 1956. Lava rakennettiin vuonna 1959 ja avajaistanssit pidettiin juhannuksena. Sen jälkeen on tanssittu jokaisena kesänä, saman omistajan toimesta. Tämä on valtakunnallisesti poikkeuksellisen merkittävä saavutus. Vuosien varrella lavalla ovat esiintyneet kaikki merkittävät kotimaiset artistit ja orkesterit.
 

Kuluneen 60 vuoden aikana lavaa ja sen palveluja on jatkuvasti kehitetty. Merkittäviä uudisrakentamisia ja peruskorjauksia on tehty 7-8 kertaa. Ne kaikki ovat olleet kustannuksiltaan niin mittavia, että toteutuksessa on tarvittu talkoohenkeä, sekä sitkeyttä rahoituksen järjestämiseen.
 

Lavan toiminta on hoidettu talkootyönä. Talkootyöhön on osallistunut yhteensä yli 1000 henkilöä. Osa on tehnyt muutaman työkeikan, mutta sitkeimmät ovat olleet mukana jopa yli 30 vuotta. Kuluvana vuonna talkooringissä on yli 100 henkilöä. Nuijamehet järjesti tansseja Vesaisenlinnalla myös talvisaikaan 1950-luvulta vuoteen 1995. Silloin samat henkilöt olivat talkoissa sekä lavalla että linnalla.
 

Pääsylippuja lavatansseihin on myyty 0,47 miljoonaa kappaletta. Ennätystä pitää edelleen hallussa vuoden 1974 Yleisradion lavalauantai, jolloin paikalla oli 2712 maksanutta.
 

Suomen Huvijärjestäjien keskusliitto valitsi Nuijamiesten lavan VUODEN 2005 HUVIJÄRJESTÄJÄKSI.
 

Urheiluseura Ylikiimingin Nuijamiehet ry on hankkinut urheilutoiminnassa tarvitsemistaan varoista noin 90% tanssien järjestämisestä saamillaan tuloilla.


 

1956 – 1959 Keskustelut tanssilavan perustamisesta urheilukentän läheisyyteen käynnistyivät keväällä1956. Neuvottelut maapaikan ostamisesta tai vuokraamisesta johtivat vuokrasopimuksen allekirjoitukseen heinäkuussa 1956. Vuokrasopimus tehtiin Leevi ja Anni Marttilan kanssa 20 vuoden ajalle ”tanssilavan ja leirialueen perustamista varten”, tontin koko oli 0,9 ha.

Rahasta oli kuitenkin puutetta ja lava saatiin rakennettua ja otettiin käyttöön vasta v 1959. Lava tuli maksamaan noin 100.000 silloista markkaa, lipunmyyntitulot olivat alkuvuosina noin 10.000 mk/vuosi.

Lavan ensimmäiset tanssit pidettiin juhannuksena 1959. Jo silloin mainoksessa kehuttiin lavan luonnonkaunista ympäristöä. Lava oli ensimmäisen kesän avolavana ilman kattoa ja tanssit järjestettiin periaatteella ”Tanssit Nuijamiesten lavalla, sateen sattuessa Vesaisenlinnalla”.

Musiikki saatiin lavan kylkeen rakennetusta katetusta ”kopista” missä levyt soitettiin. Käytössä oli vain 5-6 levyä, joita pyöritettiin koko ilta.

Ensimmäisenä vuonna lavastakäytettiin nimeä Juopulinkosken tanssilava, joka erotti sen muista lähiseudun tanssilavoista. Tämän nimen lava sai Juopulinkoskesta, joka kohisee Kiiminkijoessa lavan kohdalla. Kuitenkin jo vuonna 1960 nimeksi otettiin Nuijamiesten lava, mikä tulee Urheiluseura Ylikiimingin Nuijamiehet ry:n nimestä. Ajoittain myös myöhempinä vuosina käytettiin Juopulinkosken tanssilava nimeä. Urheiluseura rakensi lavan ja on sen jälkeen pyörittänyt lavatansseja jokaisena kesänä. Jopa Suomen mittakaavassa on harvinaista, että tanssilava on toiminut jokaisena kesänä yli 50 vuoden ajan, saman omistajan toimesta ja talkootyönä.

Ensimmäisen lavan lattialankut höylättiin käsihöylällä. Talkooväki pääsi ilmaiseksi ensimmäisiin tansseihin.”

 

Lattia oli liukas koska Ulla muistaa Holmin Heikin sanoneen ”tämähän on, kuin Runttikoskea laskisi”, tanssittavana oli valssi Salzburgin kukkia. Koretti Lassi ei tästä levystä tykännyt koska särki levyn kolmeen kertaan, mutta työt hommasivat aina uuden.”

 

Minä olin lavan valmistumisvuonna 16 ikäinen. Ajokorttia ei ollut, mutta silti kuljetin isän autolla soittovehkeet lavalle ja tanssien jälkeen pois. Kylän oma poliisi Jani Kanniainen tiesi, mutta ei puuttunut asiaan. Kovaääniset kiinnitettiin lavan vieressä kasvaviin koivuihin. Lavan ympärillä oli piikkilanka-aita. Lipunmyyjät istuivat mättäällä. Marttilan Leevinpuolen traktori seisoi urheilukentän juoksuradalla peräkärry perässä. Peräkärryssä oli limsat ja muut myytävät tuotteet, siitä niitä myytiin haluaville. Jos tanssiväki innostui oikein kovasti tanssimaan niin lava tärisi niin ettei krammarin neula pysynyt levyllä. Koko levysoitin piti ottaa soittajan syliin.”

Vastuuhenkilöt:

Tässä historiassa kerrotaan ne vastuuhenkilöt, jotka pöytäkirjojen mukaan valittiin vastuuhenkilöiksi. Lisäksi on yritetty muistaa joitakin niistä, arviolta yli 1000 henkilöstä, jotka olivat ”sitkeitä puurtajia” ja pitivät huolen siitä, että hommat toimi.

  • seuran pj Eero Sauvola (1956) Martti Koret (1957-58) Arvi Simonen (1959-60)

  • huvijaoston pj Aimo Salminen

  • sitkeitä puurtajia Reino Kosola, kunnansihteeri Aarno Latvala, Arvid Kaski, Leevi Marttila, Mäntylän ja Ojalan pojat, Inkeri Aspegren (Marttila)


 

1960 – 1970 Lavan kehittäminen alkoi heti kättelyssä. Katto ja ensimmäinen kioskirakennus tehtiin jo kesäksi 1960. Samalla kunnostettiin tanssilattia. Kiiminkijoen uittoyhdistys tuki rakennustöitä lahjoittamalla seuralle 170 tukkia.

Vuoden 1960 avajaistanssit pidettiin 4 kesäkuuta. Elokuussa samana vuonna tehtiin uuden lavan yleisöennätys, joka oli pitkään voimassa. Paikalla olleiden kertomusten mukaan ”väkeä oli lavalla hirveästi”. Tähän päästiin koska Ylikiimingissä oli viikonloppuna maatalousnäyttely. Näyttely keräsi kahtena päivänä yleisöä 7355 henkeä, mikä oli lähes kaksi kertaa silloinen kunnan asukasluku.

Lavalla käytiin 60-luvulla enimmäkseen polkupyörillä. Kuitenkin jo v 1964 päädyttiin siihen, että parkkipaikkakin tarvitaan.

Alkuun soitettiin vain levyjä, mutta myös haitarinsoittajista ainakin Syrjälän Jukka kävi silloin tällöin soittamassa. Todennäköisesti ensimmäinen orkesteri oli ”Heikuran yhtye”, joka soitti lavalla 6.8.1961. Seuraavana vuonna kävivät ainakin Dixi Boys ja Saariston yhtye. Vuodesta 1963 alkaen tanssittiin yleensä elävän musiikin tahdissa, mutta usein pyöritettiin myös levyjä. Väkimäärän kasvaessa, tilattiin valtakunnan eturivin iskelmätähtiä. Tanssi-ilta oli pääasiassa lauantaisin, mutta parhaaseen kesäaikaan tanssittiin myös sunnuntai-iltana.

Lavan suosion kasvun seurauksena tanssiparketti kävi pieneksi ja lavaa laajennettiin 70 m2 v 1966. Suunnitelmat teki kunnan rakennusmestari Pertti Veikkola. Katon rakentamisen yhteydessä pilarit oli pystytetty lavan reunan ulkopuolelle. Nyt pilarivälit rakennettiin umpeen ja samalla lavaan tehtiin matalat seinät.

Kesällä 1970 osuuskaupassa työskennelleen Niilo Aution ollessa seuran puheenjohtajana, ostettiin aikaisemmin vuokrattu maa-alue omaksi. Lisäksi kauppaan sisältyi lavan kohdalla Kiiminkijoessa oleva saari.

Ensimmäisen vuosikymmenen aikana suurimmat yleisömäärät saivat liikkeelle heinäkuussa 1963 ”Helsinkiläinen yhtye” 478 henkilöä, samana vuonna hyvään tulokseen yltivät myös Cala kvartetti sekä DB orkesteri. Usein lavalla soittanut yhtye oli Haapalan orkesteri, jonka illassa elokuussa 1964 oli 420 henkilöä. Muita suosittuja esiintyjiä olivat Halosen yhtye sekä Bloges orkesteri.

Pusikossa Hiltu Tane ja muut ”hörppäytti” ja kysyi ”tiedätkö mitä oli, tämä on pontikkaa.”

 

Itse en paljon tanssinut, tytöt mitä väkisellä rettuuttivat.”

 

Maatalousnäyttelyn aikana elokuussa 1960 oli alkuillasta Vesaisenlinnalla juhla jossa jaettiin palkintoja ansioituneille henkilöille. Sen jälkeen siirryttiin Nuijamiesten lavalle tanssimaan. Porukkaa oli hirveästi. Illalla satoi hieman vettä, mutta lavassa oli jo silloin katto.”

 

Kioskin myyntitilasta oli oveton aukko erilliseen, penkeillä varustettuun pieneen koppiin, joka toimi varastona, työntekijöiden taukotilana sekä orkesterin jäsenten pukeutumistilana. Erityisesti on mieleen jäänyt pieni tyttö Marion Rung, joka istui karussa kopissa yksinään.”

 

Aluksi myynnissä oli kahvi, munkki (leivottiin itse), nakit, limsat, karkit, tupakit ja I-kalja. Kahvi keitettiin ja nakit lämmitettiin kaasulla vaikka kioskissa oli sähköt. Asiakkaat olivat mukavia ja tulivat niin tutuiksi, että heistä tiesi usein jo etukäteen mitä kukin ostaa.”

 

Lavan ulkopuolelle piha-alueelle hankittiin roskapönttöjä siivoustyön helpottamiseksi. Illan päättyessä niistä yhdessä oli vain yksi roska, kaikki muut roskat olivat entiseen tapaan maassa. Jos olisin tiennyt, kuka sen sinne laittoi niin olisin antanut sille jonkun palkinnon.”

 

Vastuuhenkilöt:

  • seuran pj Seppo Hakalin (1961) Juho Kanniainen 1962-63) Niilo Autio (1964-65 ja 1970-71) Tauno Hiltunen (1966) Erkki Kyllönen (1967-69)

  • huvitoimikunnan pj Tauno Hiltunen (1963-69) Inkeri Aspegren (os Marttila) (1970-73)

  • tanssiohjelmat Saara Haapamäki (os Marttila) (1963-1970)

  • sitkeitä puurtajia ravintola Laina Sivonen (1961-62) Irene Marttila (os Hiltunen) (1964-1973), Maire Säävälä (os Runtti) (1964-1988), Pirkko Marttila-Tornio (1964-1985), Ebba Kanniainen, Anneli Pekkala, lavan pomot Heikki ja Erkki Marttila (1960 luvun alusta, joista Erkki eli Määttälän Eera jatkoi vuoteen 1995, tanssilavan päällikkö Lassi Kanniainen (aloitti 1965 ja oli tanssilavan päällikkönä 1970-84), lipunmyynnissä Jouni Isola teki ennätyspitkän työrupeaman (1969-2005), järkkärinä Kalle Isola, Lassi Tornio, Alpo Säävälä (1960-88), Paavo Hiltunen (1960-86)


 

1971 – 1980 Reino Pelkosen tullessa Nuijamiesten puheenjohtajaksi syksyllä 1971 aloitettiin valmistelut uuden tanssilavan rakentamiseksi entisen paikan viereen ”ylävirran puolelle”. Samalla päätettiin rakentaa pysäköintialue tarpeet täyttäväksi. Ylimääräistä rahaa ei ollut, niinpä seuran puuhahenkilöt takasivat rakennuslainan.

Uuden lavan rakentaminen aloitettiin keväällä 1972 ja se oli käytössä jo kesällä. Tämä sama lava on edelleen v 2009 käytössä tanssilattian alueen osalta. Uuden lavan rakennustyöt urakoi Lassi Niemelä ja valvojana toimi Kauko Kirvesoja. Koko hankkeen rakennuspäällikkönä toimi Sulo Marttila. Rakennuskeväänä oli niin suuri tulva, että tulva meni pihan läpi urheilukentälle ja vei mukanaan lautatapulit. Talkooväki onki keksein lautoja, etteivät ne kulkeutuisi virran mukana jokeen.

NUIJAMIESTEN LAVAN YLEISÖENNÄTYS, JOKA ON EDELLEENKIN VOIMASSA, TEHTIIN VUONNA 1974. SILLOIN LAVALTA LÄHETETTIIN SUORANA LÄHETYKSENÄ YLEISRADION LAVALAUANTAI OHJELMA, JUONTAJANA TOIMI HEIKKI HIETAMIES. YLEISÖÄ OLI PAIKALLA 2712 HENKILÖÄ. SEURAAVANA AAMUNA LAVALTA LÄHETETTIIN VIELÄ ”AAMUKAHVIA” LÄHETYS NIILO TARVAJÄRVEN JUONTAMANA.

Vuosina 1975 ja 1978 ostettiin maata parkkipaikkaa varten yhteensä noin 1,5 ha. Myyjinä olivat Pikku-Marttila tilan omistajat.

1970-luvulla tehtiin useita muutoksia, joilla parannettiin yleisön, esiintyjien sekä talkootöissä olevien viihtyvyyttä

  • osa naistenhuoneesta erotettiin ”soittajien levähdyskopiksi”

  • rakennettiin uusi wc-rakennus, joka oli ”kuivakäymälä”

  • siistittiin lavan ympäristöä

  • vuonna 1977 lavan edustalla olevaan saareen rakennettiin ”renkkusilta”. Vajaan kymmenen vuoden ajan silta rakennettiin keväällä ja purettiin syksyllä. Saaressa poltettiin muutamana vuonna tanssien yhteydessä juhannuskokko.

Vuosikymmenen parhaat yleisöillat tähänastisen historian ennätys on lavalauantai 13.7.1974 yleisöä 2712 henkilöä, v 1977 Nuijamiehet järjesti Kalevan Rastiviestit, kisaviikonloppuna lavalla esiintyi Erkki Junkkarinen, yleisöä noin 1500 henkilöä. Tanssiväki läksi aina joukolla liikkeelle, kun seuraavista solisteista joku esiintyi lavalla Reijo Kallio, Paula Koivuniemi, Anita Hirvonen, Matti ja Teppo, Meiju Suvas, Irvin Godman ja Eino Grön. Danny-show oli nuorison ykkösjuttu vuosikymmenen alkupuolella. Iso-D esiintyi lavalla sunnuntai-iltana. Show tarvitsi tilaa niin paljon, että esiintymiskoroketta laajennettiin lavan puolelle, melkein sen keskipilariin saakka. Yleisöä oli paikalla noin 1000 henkilöä.

Väkeä tuli parhaimmillaan Oulusta ja lähikunnista 2-5 onnikalla. Määttälän Eera vietiin Ylikiimingin tien risteykseen Korvensuoralle jossa hän nousi onnikkaan ja myi pääsyliput siinä matkan aikana. Jos kaikille ei keritty myydä lippuja onnikassa niin ne myytiin onnikan ovella siitä ulos tullessa.”

 

Yleisradion Lavalauantai heinäkuulta 1974 on jäänyt mieleen lavan kaikkien aikojen suurimpana tanssi-iltana. Pääsylippuja myytiin 2712. Tanssiväen piti jättää autot kauaksi maantielle vaikka lavan vieressä oleva urheilukenttäkin otettiin parkkipaikaksi. Ilta meni kuitenkin kaikin puolin hyvin ja väki oli tyytyväistä.”

 

Lavalauantaina esiintyjänä oli Pertti Lasanen ja Pyrstötähdet orkesteri keulamiehenä Kalevi Nyqvist. Illan aikana soitti myös Ylikiimingin Pelimannit Pauli Vänskän johdolla, soittamassa olivat muistini mukaan Niilo Pekkala, kanttori Erkki Kuosmanen, Kurttilan pojat Heikki ja Jorma, Juho Kanniainen, Otto Mäkelä ja Aarne Raappana. Illan juontaja Heikki Hietamies antoi kanttori Kuosmaselle (oli kirjoittanut kaksi runokirjaa) tehtäväksi kirjoittaa runo seuraavana aamuna pidettävään Tarvan Aamukahvilla lähetykseen. Niinpä kanttori teki työtä käskettyä ja esitti runon seuraavana aamuna.”

 

 

Oli alkukesä ja joki tulvakorkeudessa. Lähettiin Marttilan Mikon kanssa soutuveneellä lavalle. Pelkosen Reino seisoi lavan rannassa ja sanoi ”jos nuo jaksaa tänne soutaa niin pääsevät ilmaiseksi sisälle”. Reino on kova urheilumies.”

 

Dannyllä oli Eini mukana keikallaan. Silloin esiintymislavaa laajennettiin melkein lavan keskipilarille asti, että iso-D ja koko ryhmä mahtuivat esiintymään.”

 

Vastuuhenkilöt:

  • seuran pj Reino Pelkonen (1971-84)

  • huvijaoston pj Inkeri Aspegren (os Marttila) (70-73)

  • tanssiohjelmat Matti Hiltunen (1971-1986)

  • sitkeitä puurtajia lavan pomo Lassi Kanniainen (1965-84), ravintola Maire Säävälä (os Runtti) (1964-88), Irene Marttila (os Hiltunen) (1964-73), Maija Herukka (os Maajuuri), lipunmyynnissä Jouni Isola (1969-2005), järkkärinä Alpo Säävälä (1960-88), Kalle Isola, Lassi Tornio, Seppo Hiltunen, Paavo Hiltunen (1960-86)

 

1981 – 1990 Esiintyjien taukotiloja kohennettiin rakentamalla uudet esiintymislavan yhteyteen syksyllä 1981. Kustannusarvio oli 75.000 mk. Laajennuksen suunnittelivat Samppa ja Sakari Ukonmaanaho. Samalla esiintymislavan lattia ja katto nostettiin korkeammalle sekä laajennettiin esiintymislavaa.

Syksyllä 1982 ryhdyttiin suunnittelemaan uutta ravintolarakennusta, uudet tilat otettiin käyttöön kesällä 1983. Tämä oli lavalla ensimmäinen ravintola missä asiakkaat pääsivät ”melkein sisätiloihin” eli katoksen alle jossa oli myös istumapaikkoja. Aikaisemmin toimittiin ”kioski periaatteella” eli asiakkaat olivat ulkona ja myyjät sisällä. Seuran Huvitoimikunta lähetettiin Tauno Hiltusen johdolla tutustumaan muiden lavojen ravintolatiloihin. Pyhäjoen Yppäristä löytyi sellainen ravintola, joka oli lähellä sitä ”minkälainen seurallemmekin pitäisi suunnitella”. Sakari Ukonmaanaho sai suunnittelutehtävän, jonka mukaan se myös rakennettiin. Hirsikehikon toimitti Pudaspuu Oy, rakennuksen koko oli 88 m2 ja toteutuneet kustannukset vesijohtoineen olivat 132.000 mk. Vuonna 2005 tämä rakennus siirrettiin noin 15 metriä urheilukentälle päin ja siinä toimii nykyään karaoke-baari sekä lipunmyynti.

Vuodet 1984-1985 oli Nuijamiesten lavalla taantuman aikaa. Nuorisoa ei kiinnostanut paritanssi, vaan disco ja rock oli suosiossa. Niinpä johtokunta päätti 1985 ryhtyä rakentamaan nuorisoa varten erillistä discorakennusta lavan viereen. Syksyllä keräystoimikunta aloitti puunkeräyksen maanomistajilta. Keväällä 1986 puut oli kerätty ja sahattu. Disco rakennettiin kevään aikana ja avajaiset pidettiin kesällä. Avajaistansseissa lavan puolella esiintyi Kiimingin poika Mikko Alatalo. Discon suunnitteli ja pääosin talkootyönä tehdyn rakentamisen valvoi Juhani Ukonmaanaho. Rakennus tuli maksamaan 50.000 mk.
Disco on ollut seuran onnistuneimpia investointeja, sillä nyt yli 20v ajan alle 18-vuotiaatkin ovat käyneet lavalla ja myöhemmin siirtyneet paritanssin puolelle. Discon toimiminen tanssilavan yhteydessä on harvinaisuus koko maassa, sillä yleensä on tapahtunut eriytyminen aikuisten ja nuorison paikoiksi. 1980-luvulla tanssilavoja alkoi kuihtumaan ja lopetti toimintansa juuri näistä syistä, Nuijamiesten lavan säilyttäessä suosionsa.

Vuosikymmenen parhaat yleisöillat: 1985 Dingo 1500 henkeä. Dingo nousi 1984 raketin tavoin maamme nuorison suosikiksi ja synnytti ennennäkemättömän hysterian, jota kesti vain kaksi vuotta. Lavan pihalle tuotiin Veljekset Savikon kuorma-auton peräkärry mille rakennetulta lavalta nuori yleisö sai nähdä ja kokea tuon hysterian omin silmin. Dingo korjasi muuten huonoa yleisövuotta merkittävästi. Vuosikymmenen muut yli 1000 hengen yleisön vetäneet artistit olivat v 1988 Topi Sorsakoski ja Paula Koivuniemi sekä Tarja Ylitalo vuosina 1989-90.

Kerran oli Irvin Godmanin kanssa tehty sopimus koko illasta. Hän oli kuitenkin luvannut esiintyä samana iltana myös Iin Karhusaaressa. Vähän se töitä teetti, ennekuin Irvin suostui jättämään Karhusaaren keikan väliin.”

 

Rahaa tuli ja olo oli kuin urheiluvalmentajalla, kun menee hyvin.”

 

Innostui se yleisö välillä tekemään ilkivaltaakin. Kaksi kertaa muistan, että jonkun tanssivieraan auto löytyi Kiiminkijoesta, jonne se oli pukattu”.

 

Dingon konsertista v 1985 on jäänyt mieleen, että silloin oli paikalla paljon nuorta porukkaa. Nykyisen diskon paikalle oli tuotu Savikon rekka, joka toimi esiintymislavana. Dingo tuli omasta linja-autostaan järkkäreiden muodostamaa kujaa pitkin esiintymislavalle. Konsertin päätyttyä Dingo piti laittaa ihailijoilta turvaan poliisiautoon, joka vei hänet kirkonalankoon, vasta siellä hän pääsi nousemaan keikkabussiinsa.”

 

Dingon ohjelmanumeroon kuului myös vaihe jossa hän otti jonkun yleisön joukosta tanssiparikseen. Järkkärinä ollut Alpo Säävälä oli lähellä ja turvallisen tuntuinen tanssipari, niinpä hän oli se joka tanssi Dingon kanssa”.

 

Yhtenä juhannuksena oli esiintymässä Harri Nuutinen. Hän oli nuori poika, jota isä kyyditsi keikkamatkoilla. Muistan kuinka isä yöllä totesi ”meillä on kiire kotia, poika pääsee aamulla ripille”. Harri oli voittanut 14 vuotiaana ”Iskelmälaulun SM-kilpailussa vahan tanssimusiikin sarjan”.

 

Kilpailu lavojen välillä koveni. Saman päivän Kalevassa tanssi-ilmoituksia oli Nuijamiesten

lava, Pudasjärven Urheilijat, Utajärven lava, Iin Karhusaari, Hietasaari, Kuusisaari, Yppärin

Merimaja, Rantsilan Hyttikoski sekä Vuotto ja Vepsä. Mihin väki repiää?

Kovan kilpailun seurauksena väkimäärä laski laskemistaan ja tulosta ei tullut.”


”Väkimäärän houkuttelemiseksi keksittiin kesän muutamille illoille tanssin lomaan
lisäohjelmaa. Oli koskenlaskua, laskuvarjohyppyä, autonkaatoa, heinätytön valintaa,
hevosenkengän heittoa, naulanlyöntiä, akankantoa, sikajuhlaa ym. Vuoden 1988 Heinäriehan
saappaanheittoa juontamaan hankittiin oululainen missi Helena Säkkinen. Pelien aikana
Helenaa ei kukaan uskaltanut kysyä tanssiin, niinpä rohkaisin mieleni ja kysyin jotta kävisikö
mi1ssille humppa. Vastaus oli myönteinen ja niin sitä mentiin. Vaan sen jälkeen riitti
hakijoita.”

 

Vastuuhenkilöt:

  • seuran pj Reino Pelkonen (1971-84) Toivo Pelkonen (1985-2005)

  • huvijaoston pj Matti Hiltunen (1981-85) Kyösti Rasi (1986) Tero Vehkaoja (1987-90)

  • tanssiohjelmat Matti Hiltunen (1971-86) Toivo Pelkonen (1987-2000)

  • sitkeitä puurtajia ravintola Maire Säävälä (os Runtti) (1964-88), Esteri Niemelä, Oili Kanniainen (1988-96), Ritva Ukonmaanaho (aloitti ravintolassa 1983 jatkaa edelleen), järkkärinä Alpo Säävälä (1960-88), Anita Virkkula, Ritva Yli-Pyky, Erkki Pelkonen, Timo Marttila, Kauko ja Jorma Väänänen, Paavo Hiltunen (1960-86), Sulo Vimpari aloitti v 1985 pitkän uran diskon rakennuspuiden keräämisestä vastaavana ja on edelleen mukana toiminnassa


 

1991 – 2000 Alkoholilainsäädäntö muuttui ja kesällä 1992 lavalle haettiin anniskelulupa keskioluen myyntiin tanssien yhteydessä. Lavalla kokeiltiin myös viinien myyntiä, mutta siitä luovuttiin vähäisen kysynnän takia.

Keskiolutmyynnin suosio aiheutti ravintolatilan lisätarvetta. Niinpä 1993 tanssilavan kylkeen tehtiin ”yläravintola”, josta on suora näköyhteys tanssilattialle ja joelle.

Lavalla on pidetty vuosittain yritysten yksityistilaisuuksia sekä perhejuhlia. Ensimmäinen NOKIAN henkilökunnan kesäjuhla järjestettiin lavalla ja sen vieressä olevalla urheilukentällä 13.6.1997. Tilaisuudet uusittiin kahtena seuraavana vuonna. Tilaisuuksissa oli vieraita parhaimmillaan lähes 3000 henkilöä.

Vuosikymmenen parhaat yleisöillat: v 1993 Joel Hallikainen ja Arja Koriseva sekä
v 1997 Jari Sillanpää 1780 henkilöä.

Joel Hallikaisen ilta oli yleisömenestys. Siihen aikaan orkesterinpalkkio usein maksettiin käteisellä. Yleisö tungeksi Hallikaisen ympärillä niin, että maksua ei voitu suorittaa. Hain rahat lippukopista ja menin Hallikaisen autoon. Lavan portilla auton ikkunaan tuli koputtamaan nainen, joka sanoi Hallikaiselle ”et lähe mihinkään olemme tulleet Ivalosta asti sinua katsomaan” Matka ei päässyt jatkumaan ennekuin Hallikainen antoi pusun naisen poskelle. Vähän matkan päässä Hallikainen aukaisi auton ikkunan, haukkasi happea ja sanoi ” kaikkeen sitä työelämässä joutuu”. Minä maksoin keikan ja hyppäsin Hetekyläntiellä autosta pois ja kävelin takaisin lavalle.”

 

Topi Sorsakoski tuli keikalle käyrävartinen piippu suussa ja viinipullo kädessä. Huomasin, että nyt on Topi ottanut kovat pohjat. Pyysin panemaan pullon pois ja epäilin miten hän illan keikasta suoriutuu. Topi läppäsi minua olalle ja sanoi ”Topi on aina päässyt perille, eikä jää tänäänkään välille”. Koko ilta meni hyvin ja yleisö oli tyytyväinen. Topi hoiti homman niin kuin lupasikin.”

 

Muistitiedon mukaan tanssit on jouduttu keskeyttämään vain kerran. Anna Eriksson oli esiintymässä ja tuli niin kova ukonilma, että orkesterin laitteita ei uskallettu käyttää. Aloitusta jouduttiin siirtämään yli tunnilla, hyvin yleisö odotuksen kesti.”

.

Kerran juotiin poliisin kanssa lavalla kahvia ja hän katseli yhtä tilavaan leninkiin pukeutunutta naista ja totesi ”Näyttää olevan raskas leninki, olisiko sinulla naisjärkkäriä”. Poliisi ja järkkärinä ollut Kaija menivät naisen kanssa poliisiautoon, leninkien kätköistä löytyi 16 pulloa koskenkorvaa.

 

Vastuuhenkilöt:

  • seuran pj Toivo Pelkonen (1985-2005)

  • huvijaoston pj Oili Kanniainen (1991-94) ravintolan vastaavana vuoteen 1996), Sari Koponen (1995), Lauri Meskus (1996-97), Sulo Vimpari (1998 ja 2002-2005), Ritva Yli-Pyky (1999), Piia Sieppo (2000-2001)

  • tanssiohjelmat Toivo Pelkonen (1987- 2000)

  • sitkeitä puurtajia ravintola Oili Kanniainen (1991-1994), Ritva Ukonmaanaho (1983- jatkaa edelleen), järkkärit Kyösti Rasi, Juhani Heikkinen, Kari ja Tero Vehkaoja, Eero Kanniainen, Asko Perätalo, Vilho Hiltunen, Janne Annunen, Veikko Jokikokko, Reino Hiltunen, lavan toiminnasta vastasi Sulo Vimpari


 

2001-2009 Kehitys tanssilavakulttuurin osalta Suomessa muuttui kokoajan suuntaan, jossa pienet lavat kuolivat ja muutamat lavat omilla alueillaan suurenivat ja siten pysyivät hengissä. Muutoksen pyörteissä moni erilaisten yhdistysten talkoovoimin pyörittämä lava siirtyi yrittäjävetoiseksi. Nuijamiesten urheilijat, lähinnä suunnistajat tutustuivat kilpailumatkoillaan tanssilavoihin eri puolilla Suomea ja toivat tietoa kehityksestä sekä lisääntyvästä palvelutarpeesta. Lavat olivat muuttumassa huvikeskusmaisiksi missä yleisölle tarjotaan tanssin lisäksi monipuolisempia ravintolapalveluja, karaoke esityksiä sekä leiriytymisaluetta palveluineen.

Lava on ollut seuralle miltei ainoa tulonlähde. Suomen liityttyä EU:hun mahdollistui EU-rahoituksen saanti tanssilavan kehittämiseen. Seuran johtokunta päätti v 2003 lava-alueen kehittämishankkeesta. Hankkeen avulla kartoitettiin rakentamistarpeet ja tehtiin rakentamishankesuunnitelma. Rakentamishanke toteutettiin pääosin syksyn 2004 ja talven 2005 aikana. Molempiin hankkeisiin saatiin Jomman kautta EU-rahoitusta yli puolet kustannuksista. Hankkeiden vetäjänä toimi seuran pj Toivo Pelkonen, rakennussuunnittelijana ja rakentamisen vastaavana Sakari Ukonmaanaho sekä työnjohtajan Reino Hiltunen. Rakennustyöt teki pääosin Jouko Leipivaara ja Jorma Pyrrö. Hankkeiden kustannukset olivat yhteensä noin 220.000 €.

Rakentamisessa tehtiin seuraavat toimenpiteet: Lavan matala katto uusittiin perinteiseksi korkeammaksi aumakatoksi, lavan yhteyteen tehtiin uusi ravintola, lipunmyynti- hirsiravintola siirrettiin n. 15 m urheilukentän suuntaan ja otettiin karaoke käyttöön, wc-rakennusta laajennettiin, piha-alue sekä aita kunnostettiin, rakennettiin asuntoautoalue huoltotiloineen. Parkkipaikka laajennettiin ja kunnostettiin sekä kiinteistö liitettiin kunnalliseen viemäriin. Lavan kolmessa ravintolassa terasseineen on nyt 350 asiakaspaikkaa.

Uudet tilat olivat käyttökunnossa heti tanssikesän 2005 alussa. Tämän jälkeen ”paikkoja on korjattu ja fiksattu” vielä joka vuosi. Kesällä 2009 otetaan käyttöön uudistetut orkesterien taukotilat.

Vuosikymmenen parhat yleisöillat: v 2004-06 Yölintu paras yleisömäärä 1630 henkilöä sekä v 2007-08 Kake Randelin.

Olin pitkään lavalla vastuullisissa tehtävissä ja olen sitä mieltä, että kaikessa toiminnassa tulee pitää jalat maassa ja sormien läpi ei saa asioita katsoa vaan ne pitää hoitaa kunnolla.”

 

Vastuuhenkilö on lähes aina paikalla ja kokee kaikki ilot ja surut. Niin kiirettä on ollut ettei ole joutanut kumppania hakemaan.”

 

Lavalla oli väkeä yli tuhat henkeä, kun viemärikaivon pumppu teki tenän. Vian korjaaminen kesti puolisen tuntia ja huolestuneita tanssivieraita kävi portilla kysymässä lippuja repimässä olevalta armeijan mieheltä missä voi käydä vessassa. Hän näytti ympärillä olevaa metsää ja sanoi ”meillä on vessaa monta hehtaaria”, nauruksihan se meni.”

 

Eräs aikakausilehti kyseli maamme johtavilta artisteilta miten nuoriso käy nykyään tanssilavoilla. Tiettyähän on että nuorisoa on nähty vähän lavoilla jo parinkymmenen vuoden ajan. Tangokuningatar Marita Taavitsainen ilmoitti, että Ylikiimingissä Nuijamiesten lavalla on vanhan ajan lavatunnelma, siellä myös nuoriso parveilee esiintyjiä kuunnellen.”

 

Suomen Huvijärjestäjien keskusliitto valitsi Nuijamiesten lavan VUODEN 2005 HUVIJÄRJESTÄJÄKSI

Vastuuhenkilöt:

  • seuran pj Toivo Pelkonen (1985-05), Pauli Kärnä (2006-2009)

  • Huvijaoston pj Piia Sieppo 2000-01), Sulo Vimpari (2002-05), Lasse Haapamäki (2006- alkaen)

  • tanssiohjelmat Sulo Vimpari (2001 – 2007), Toivo Pelkonen (2008-alkaen)

  • sitkeitä puurtajia ravintola Ritva Ukonmaanaho (1983 alkaen), Marjo Määttä, Pirjo Sipola, Tiina Toppila, Päivi Määttä, lavan toiminnasta vastaavana Sulo Vimpari vuoteen 2005, järkkäreinä Veikko Jokikokko, Teppo Pelkonen, Outi Jokikokko, Arto Holappa, rakennustyöt Reino Hiltunen vuosikymmenen isoissa ja pienissä rakennustöissä


 

2010-2019 Suomen tanssilavoilla kehitys on mennyt edelleen niin, että toimivat lavat ovat vähentyneet
ja toimivissa palveluja on pyritty parantamaan. Muutamille paikoille on tullut karaoke sekä monipuolisempia palveluja ravintolaan. Tanssiyleisö on ikääntynyt ja määrä vähentynyt, nuorisoa ei ole tullut lavoille vaikka tanssikursseilla näkyy myös nuoria. Nuorison huvittelu on siirtynyt suuressa määrin rock- ja iskelmäfestareille, joiden määrä suosion myötä on kasvanut, moni festari on loppuunmyyty jo hyvissä ajoin. Mm. Oulussa on kesäisin Qstockin ohellä lähes joka viikonloppu pienempi musiikkifestivaali. Tanssikurssien myötä ns kädenalta tanssijat ovat tanssipaikoilla lisääntyneet. Joissakin etelän tanssipaikoissa he ovat jopa vallanneet koko tanssiparketin, jos esiintyjänä on ollut heille sopiva esiintyjä. Tämä kehitys on hieman hajottanut tanssiyleisöä. Meillä tuo kehitys ei onneksi ole haitannut toimintaa. Lavan yleisömäärät ovat pysyneet hyvällä tasolla, se on edellyttänyt onnistumista esiintyjien hankinnassa sekä toiminnan kehittämistä asiakkaita kuunnellen.

Lavan toiminta on edelleen ollut seuran tärkein tulonlähde, noin 90% seuran urheiluun
käyttämästä rahasta on katettu tanssilavan tuloilla. Samalla on erityisesti lasten ja nuorten
urheilutoiminta voitu järjestää ”halvalla”. Seuran jäsenmaksu on erittäin pieni,
osallistumismaksuja harjoituksiin ja kursseihin ei peritä. Seura maksaa myös salivuokrat ja
kilpailujen osallistumismaksut, lisäksi seura osallistuu kilpailujen matkakuluihin.
 

Lavan kiinteistöjä ja toiminnan puitteita on jatkuvasti kehitetty asiakkailta saatua palautetta kuunnellen. Kuluneen kymmenen vuoden aikana on tehty seuraavat suuremmat investoinnit, Karaoken laajennus ja uusi sisääntuloportti 2011-2012, discon peruskorjaus ja muutostyöt 2015, pihan betonilaatoituksen uusinta syksyllä 2016 sekä lavan ja ravintolan huopakaton uusiminen keväällä 2017. Karaoken ja sisääntuloportin töihin saatiin avustusta Oulun Seudun Leaderilta (entinen Jomma ry).

Keväällä 2013 Kiiminkijoessa oli ennätystulva, jolloin ensimmäisen kerran lavan historiassa tulva nousi lavan sisätiloihin. Tulva ei vaurioittanut rakennuksia, mutta siivottavaa oli paljon. Isoja vaurioita tuli parkkialueelle mistä tulva vei soraa urheilukentälle. Tulvan aiheuttamat siivous- ja korjauskulut olivat yli 30.000 euroa. Tulva alkoi 20.4. ja töitä oli paljon, mutta avajaiset tanssittiin suunniteltuna aikana 11.5. Kaikki tulvan jäljet saatiin poistettua juhannukseen mennessä. Kesä tanssittiin entisellä parketilla, mutta syksyllä 2013 lava lattia uusittiin. Pieniä muutoksia ja kunnossapitotöitä on tehty vuosittain. Syksyllä 2018 lavalle tuleva sähkökaapeli uusittiin, samaan kaivantoon laitettiin Nuijamiesten oma kaapeli. Tavoitteena on, että kesän 2019 aikana Lavantielle saadaan katuvalot.
 

Vuosikymmenen parhaat yleisöillat:
Jari Sillanpää 1561/v 2015, Matti ja Teppo 1381/v 2017, Yölintu 1346/v 2010, Souvarit 1169/v 2012, Kake Randelin 1156/2018 ja Tuure Kilpeläinen 1131/v 2013. Monet edellä mainituista ovat esiintyneet lavalla vuosittain. Yleisömäärät ovat olleet samalla tasolla myös muina vuosina, mutta yllä mainitut ovat tämän vuosikymmenen korkeimmat. Juhannuksen väliyönä yleisömäärä on vaihdellut 1100-1400 välillä, suosituimmat esiintyjät ovat olleet Anne Mattila, Heikki Koskelo ja Jarkko Honkanen.

Vuonna 2016 järjestettiin LavaPop festari, esiintyjinä olivat Tuure Kilpeläinen, Jukka Poika,
Diandra ja Tuomas Kauhanen. Festareiden toteutuksesta saatiin hyvää kokemusta ja yleisö
viihtyi, mutta taloudellinen tulos oli huono. Yleisömäärä jäi 900 henkilöön.

 

(Tähän lisätään myöhemmin eri henkilöiden haastattelut ja kommentteja)

 

Vastuuhenkilöt:
- seuran pj Keijo Parkkinen (2010-2017) Veikko Jokikokko (2018-alkaen)
- Huvijaoston pj Lasse Haapamäki (2006- alkaen)
- tanssiohjelmat Toivo Pelkonen (2008-2019), Tuomas Marttila-Tornio (2020- alkaen)

-sitkeitä puurtajia
Monitoimimies Sulo Vimpari (1985- alkaen)
Ravintola: pääemäntä Ritva Ukonmaanaho (1983- alkaen), Pirjo Sipola, Tiina Toppila, Oili
Kanniainen, Eila Tuohimaa, Markku Niemelä ja Laura Väänänen.
Järjestyksenvalvojat: Teppo Pelkonen, Outi Kokkoniemi, Janne Annunen ja Keijo
Parkkinen, Jaana Annunen, Jarmo Holappa, Veli Koistinen ja Hannu Vähäaho.
Lipunmyynnin veteraaneja ovat Sakari ja Jukka Sipola.
Rakentaminen: suunnittelu ja valvonta Sari Ukonmaanaho sekä työnjohto ja tekeminen
Reino Hiltunen.

 

Lavan toiminta perustuu siihen, että työt tehdään talkootöinä. Työvuoroja tekee yli sata työntekijää, tällä varmistetaan se ettei työvuoroja tule samoille henkilöille liian paljon. Tanssiväki on usein kiitellyt ystävällistä palvelua ja rentoa toimintaa. Siihen varmaan osaltaan vaikutta se, että talkooväki ”ei ole täällä vain töissä” vaan on tullut vapaa-ajallaan palvelemaan asiakkaita.
 

Lavalla järjestetään myös useita tapahtumia Nuijamiesten tai muiden toimijoiden toimesta.
- Tervastiimaviikon yhteydessä on järjestetty ”Lastenkarnevaalit” vuodesta 2007 alkaen. Aluksi sen järjesti SPR:n Ylikiimingin osasto, mutta myöhemmin järjestelyvastuu on ollut Nuijamiehillä.
- erityisryhmien tanssit on myös tanssittu vuodesta 2007 alkaen, järjestäjänä oli aluksi Ylikiimingin ja myöhemmin Oulun vammaispalvelut. Kesän 2019 tanssit järjestää Nuijamiehet yhteistyössä vammaispalvelujen/-järjestöjen kanssa.