Power Cup 2026
Power Cup 2026
Power Cup järjestettiin tänä kesänä Helsingissä Käpylän urheilupuistossa 11.-14.6.2026. Nuijamiesten bussi starttasi tuttuun tapaan SEO:lta jo vuorokautta aiemmin luottokuski Timo Ojalan toimesta. Bussi oli täynnä innokkaita lentopallon ystäviä, ja matka saattoi alkaa Mammuttihirren lahjoittamien matkaeväiden kanssa. Turnaukseen lähti taistelemaan Nuijamiehiltä ennätysmäärä joukkueita, yhteensä seitsemän kappaletta. Edustusta löytyi aina E-junnuista C-junnuihin saakka.
Majoituskouluna toimi Arabiarannan koulu, joka sijaitsi vain 3,5 kilometrin päässä pelipaikoista. Nuijamiehet tekivät kerralla tyylikkään saapumisen isolle kirkolle, sillä pian porukan saavuttua koululle pihaan saapui myös kolme poliisiautoa mm. konepistoolilla varusteltuna. Poliisipartioiden saapuminen paikalle johtui silkasta väärinkäsityksestä, mutta Nuijamiehet saivat huomata heti kärkeen, että nyt on saavuttu suurempaan cityyn oman pienen kirkonkylän sijaan. Sijainnin lisäksi plussaa majoituskoulussa oli myös ympäröivä piha-alue, mistä löytyi monenlaisia aktiviteettejä. Lähistöltä löytyi myös pieni ostoskeskus, josta pystyi täydentämään omia eväsvarastoja ja muita tarvikkeita.
Sääolosuhteet olivat tämän vuoden Power Cupissa varsin vaihtelevat. Ensimmäinen pelipäivä valkeni puolipilvisenä, ja siinä kelissä oli mukava pelata aloituspelit niin nurmi- kuin hiekkakentilläkin. Päivän kääntyessä iltaan keli muuttui vesisateeksi. Nuijamiesten porukka ei vesisadetta hätkähtänyt, vaan lähti turnauksen avajaisiin, jossa esiintyi Ares. Moni muu joukkue taisi jättää tulematta, sillä aiempina vuosina porukkaa on ollut avajaisissa enemmän.
Perjantaiaamuna pelit jatkuivat sateen kastelemilla märillä kentillä. Tämä aiheutti peleihin omat haasteensa, mutta onneksi kentät kuivuivat ainakin osittain päivän aikana. Kaikilla joukkueilla oli useita pelejä, ja päivän päätteeksi tiedossa olivat alkulahkojen sijoitukset. Nuijamiesten joukkueilla oli ollut varsin onnistuneita pelejä, sillä päivän päätteeksi E1- ja C-tyttöjen joukkueet päättivät pelinsä lohkovoittoihin, ja D- keltaiset sekä - siniset olivat lohkojensa kakkosia. Kaikki joukkueet saivat riemuita vähintään yhdestä voitosta päivän aikana. Pitkä peli- ja tuomarointipäivä ei hyydyttänyt junnuja, vaan osa lähti vielä illalla Linnanmäelle hakemaan lisää jännitystä elämään. Mukaan lähti myös pari urheaa ja sinnikästä aikuisvalvojaa.
Lauantaina testattiin todellista turnauskestävyyttä. Aamupäivän pelit päästiin pelaamaan vielä kuivilla kengillä, kunnes Suomen suvi näytti parastaan. Puolenpäivän jälkeen alkoi sataa vettä, ja sitä riittikin taukoamatta aina yöhön saakka. Mutta mitä tekivät Nuijamiehet? Jatkoivat tietysti pelaamista täysillä! Loistavan esimerkin tästä antoivat C-pojat, jotka pelasivat yhden turnauksen parhaimmista peleistään kaatosateessa lätäköitä täynnä olevalla hiekkakentällä. Heikki-valmentaja ei syystä ollut joukkueestaan ylpeä. Päivän yllätyksen teki puolestaan E1-joukkue, joka jatkoi tappiotonta pelaamistaan ja selvitti tiensä mitalipeleihin. Erittäin märän ja pitkän päivän päätteeksi tiedossa oli vielä kisadisko, johon osa pelaajista jaksoi vielä lähteä juhlistamaan turnausta ja katsomaan räpartisti Lagea. Majoituskoululla hiustenkuivaajat kävivät kuumina, kun junnujen märkiä kenkiä yritettiin saada kuiviksi. Kuuleman mukaan ainakin C-pojilla oli diskossa mukavaa, vaikka vanhaa diskohilettä, nykyistä valmentaja-Mikkoa hämmensi junnujen vähäinen tanssiminen diskossa. Onneksi Mikko pääsi kuitenkin opettamaan paluumatkalla bussissa pojille omia diskomuuvejaan; jospa opit jäivät pojille mieleen ja tulevaisuudessa tanssimisen perinne siirtyy eteenpäin.
Päätöspäivänä aurinko tuli lopulta esiin pilvien takaa, ja viimeiset pelit saatiin pelata hyvässä säässä. Märillä pelikentillä nähtiin jälleen tiukkoja vääntöjä, koettiin onnistumisen hetkiä ja nautittiin yhdessä tekemisestä. Erityisen onnellinen päivän jälkeen oli E1-joukkue, joka nappasi sarjassaan hienosti hopeaa häviten ensimmäisen kerran koko turnauksessa finaaliottelussa Kuusamon Pallokarhuja vastaan. Loistavaa suoritusta joukkueelta, joka viime kesänä sijoittui samassa sarjassa toiseksi viimeiselle sijalle!
Viimeisten pelien ja palkintojenjaon jälkeen bussi suuntasi vielä kerran Arabian koululle, josta kerättiin enemmän ja vähemmän märät kamppeet mukaan ja tehtiin loppusiivous. Bussin pakkaamisen jälkeen kotimatka saattoi alkaa. Bussi oli täynnä turnausreissuun tyytyväisiä, aavistuksen kenties väsyneitäkin pelaajia, valmentajia ja huoltajia. Matka sujui rattoisasti kolmen pysähdyksen taktiikalla, ja Timppa toi porukan turvallisesti takaisin koti-SEOlle yhdentoista aikaan illalla.
Kokonaisuudessaan reissu oli jälleen varsin onnistunut. Pelaajat, valmentajat ja huoltajat antoivat pelikentillä sekä sen reunoilla kaikkensa. Erityisen hienoa oli nähdä yhteishengen aikaansaama voima ja se kehitys, mitä näin tiiviin turnauksen aikana pelaajissa tapahtuu. Motivaatio lajin harrastamiseen nousi varmasti entisestään! Käpylän urheilupuistossa pelikenttien etäisyydet toisiinsa ja ruokailupaikkaan nähden osoittautuivat toimiviksi. Pientä viilausta kun vielä tehdään ruokailun ja joidenkin muiden käytännön järjestelyjen kanssa ensi kesäksi, niin luvassa on samoilla kentillä varmasti jälleen hieno Power Cup-tapahtuma. Tuskinpa Nuijamiehet malttavat pysyä pois näiltä pelikentiltä tulevaisuudessakaan 😊
Helena Malinen
Valmentajien ajatuksia oman joukkueensa turnauksesta:
C-tytöt
C-tytöt pelasivat tsemppisarjaa ja sijoitus oli 18. Ihan hyvä sijoitus ottaen huomioon, että sarjassa oli 108 joukkuetta. Voitettiin alkulohko, jossa oli tiukkojakin tilanteita, jotka hienosti taisteltiin voitoksi. Lopputurnaus menikin sitten vesipalloluistelumaisissa tunnelmissa märillä ruohokentillä. Onneksi vältyttiin suurimmilta loukkaantumisilta. Turnauksesta jäi päällimmäisenä mieleen hyvä joukkuehenki ja pelikaverin tsemppaaminen.
Jouni Hiltunen
C-pojat
C-pojat pelasivat supersarjaa ja sijoitus oli 13. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Nuijamiesten nuorten joukkue, c-ikäiset ja sitä vanhemmat, pelasi supersarjaa powercupissa. Sijoitusta voidaan pitää joukkueellemme hyvänä. Poikien perustekeminen on riittävällä tasolla siihen, että voidaan haastaa kovempiakin joukkueita ja erityisesti mieltä lämmittää puolustusasenteen ja -pelaamisen kehittyminen turnauksen aikana. Sääolosuhteet joukkue käsitteli erityisen hyvin ja mieleen jäi poikien mahtava asenne latvialaista VK Aizpute vastaan, jossa sääolosuhteista ei valitettu/välitetty, vaan pelattiin rohkeaa peliä. Voitto jäi harmittavasti parin tiukan pallon päähän. Pelaajille annoin vastuuta turnauksen aikana myös pelien ulkopuolella ja he kiittivät tekemällä päävalmentajan tehtävän myös tältä osin helpoksi.
Heikki Vimpari
D-Keltainen/tytöt
D keltainen/tytöt aloitti turnauksen vahvasti. Alkulohkossa voittojen lisäksi tuli yksi tappio kovalle virolaisjoukkueelle ja lohkon 2. sija. Lauantain jatkolohkossa oli kovat piipussa ja haastajan asemassa lähtenyt pienehkö ylikiiminkiläisjoukkue jätti jälkensä. Kaksi suoraa tappiota kolmesta pelistä tarkoitti kuitenkin sitä, että joukkue pelasi sunnuntaina supersarjansa sijoista 25-32. Turnaus päättyi mukavissa merkeissä ja molemmista sunnuntain peleistä oli saldona 2-0 voitto. Huomion arvoista oli yksilöiden kehittyminen turnauksen aikana sekä joukkueen tasainen suorittaminen viimeisenä päivänä. Aurinkokin pääsi näyttäytymään ja pelaajien positiivinen asenne läpi turnauksen oli Jojon sekä valmentajan mieleen.
Juho "Jupe" Mäkikangas
D-sininen/pojat
Torstaina D- sinisellä/pojilla oli kaksi peliä, joista kummastakin voitto. Perjantai jatkui vahvasti. Oli kolme peliä, joista kahdesta voitto ja yksi tiukka tappio. Yksi peli oli Muhoksen poikia vastaan. Kentällä oli tiukkaa vääntöä ja iloista sanailua verkon molemmin puolin, koska oli tutut pojat vastassa. Lauantaina oli vain jatkolohko, josta vain voittaja pääsi pelaamaan sijoituksista 1-4, eli kaikki pelit olisi pitänyt voittaa. Tuli kolme voittoa ja yksi harmillinen tappio, joten sunnuntaina pelattiin sijoista 5-8. Sunnuntaina oli jo väsymystä havaittavissa ja tappio tuli kummassakin pelissä. Sijoitus kuitenkin hieno tsemppisarjan 8. Pojat hoitivat hienosti ja jämäkästi myös tuomaroinnit sateesta ja kylmästä huolimatta.
Mikko Alatalo
D3/tytöt
D3- joukkueen sijoitus oli 46. Joukkueita D-tsemppisarjassa oli yhteensä 68. Joukkueessa pelasi viisi tyttöä (Aida, Enni, Nelli, Salli ja Tuulikki) todella iloisella ja koko joukkuetta kannustavalla asenteella, satoi tai paistoi.
Elina Niemitalo- Haapola
E1/pojat
Meidän E1- porukassa oli läpi turnauksen ihan älyttömän hyvä ja tsemppaava joukkuehenki. Kentällä puhallettiin yhteen hiileen, eikä kenenkään päät painuneet virheistä. Pelillisesti pojat loistivat pelaamalla hienoa kolmen kosketuksen peliä. Tämä teki peleistä miellyttävää katsottavaa myös yleisölle. Turnaus sujui pelkkien voittojen merkeissä aina viimeiseen otteluun asti. Turnauksen ainoa tappio koettiin lopulta vasta finaalipelissä Kuusamon Pallo-Karhuja vastaan. Tsemppisarjan hopea ei todellakaan ollut häpeä, sillä vastustajatkin tulivat pelien jälkeen kehumaan Nuijamiesten pelityyliä. Vastustajien valmentajilta tuli paljon kehuja meidän reilusta meiningistä ja kypsästä peliesityksestä. Reissusta jäi käteen upeat hopeamitalit ja ennen kaikkea hurjasti hienoja muistoja.
Ville Mäkelä
E2/tytöt
reippaat Ella, Lotta, Emma ja Liisa ottivat yhden voiton turnauksessa. Märkä keli ja raskas pallo vaikeutti syöttöä, mutta muuten pelilliset tavoitteet saavutettiin. ”Parasta reissussa oli yhteiset bussimatkat, vaikka ne oli pirun pitkät”, kiteyttää Liisa.
Pekka Vimpari
